Minna Tervamäki – Hullut ja huorat lavalle

Meri Wiikinkoski

Minna Tervamäki – Hullut ja huorat lavalle

Kuva: Minna Hatinen

”Missään muussa työympäristössä tuskin kuulee vastaavaa kuulutusta”, tähtitanssija Minna Tervamäki toteaa otsikon kehotuksesta. Kyse oli toki silloisen produktion roolihahmoista.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Kolmannen tarinan kertoo tanssija ja koreografi Minna Tervamäki.

”Olen viettänyt Oopperatalossa enemmän aikaa kuin yhdessäkään kodeistani – se on ja pysyy, kodit vaihtuivat”, Minna Tervamäki kuvailee suhdettaan merkkirakennukseen, ”Ammattitanssijan työtä ei voi tehdä etänä”.

Vuonna 1993 valmistunut uusi rakennus merkitsi Kansallisoopperalle ja -baletille siirtymistä maailmanluokkaan. Verrattuna vanhoihin puitteisiin Aleksanterin teatterilla oli tilaa nyt moninkertaisesti – varsinkin lavalla. Myös nykyaikainen näyttämötekniikka ja suurempi orkesteri tekivät Suomesta houkuttelevan kohteen kansainvälisestikin.

 ”Taiteellisesti saimme tänne myös sellaisia tekijöitä, joiden produktioita ei olisi vanhoissa puitteissa ollut mahdollista toteuttaa. Siinä mielessä uusi Oopperatalo todella vei eteenpäin sekä oopperan että baletin kehitystä Suomessa”.

Tervamäki korostaa myös rakennuksen ympäristön vaikutusta kokemukseensa.

”Omalla kohdallani ympäristö vaikuttaa järjettömän paljon hyvinvointiin. Sisätilassakin olennaisemmaksi nousee se, mitä näen sieltä ulos. Näkymät Oopperatalosta Töölönlahdelle ja yleisöaulan suuret lasipinnat ovat sisältäpäin todella onnistuneita – ne tuovat luonnon lähelle vierailijaa”.

Lue koko haastattelu

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kaukusta asiaa

Iida Kalakoski

Kaukusta asiaa

Kirjoittaja on arkkitehtuurin historian yliopisto-opettaja Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä SAFAn koulutus- ja tutkimustoimikunnan puheenjohtaja.

Jo toimikunnan olemassaolo vaikuttaa positiivisella tavalla kaupungin imagoon antamalla vaikutelman itseään arvostavasta ja kehitykseensä vakavasti suhtautuvasta urbaanista yhdyskunnasta.

Puheenjohtaja Leena Rossi kirjoitti Arkkitehtiuutisissa (10/2017) kaupunkikuvatoimikuntien puolesta. Olen toiminut Tampereen kaupunkikuvatoimikunnan, tuttavallisemmin kaukun, jäsenenä puoli vuotta, ja useiden kokousten ja vielä useampien hankkeiden läpikäynnin jälkeen olen vakuuttunut toimikunnan merkityksestä.

Tampereen kaupungin arkkitehtuuriohjelman mukainen kaupunkikuvatoimikunta perustettiin kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 2010. Se on ohjaava asiantuntijaelin, joka antaa lausuntoja merkittävistä rakennus- ja kaavahankkeista sekä muista kaupunkitilaan vaikuttavista tärkeistä hankkeista, kuten nyt rakenteilla olevaan raitiotiehen liittyvistä rakenteista. Kaupunkikuvaa tarkastellaan siis laajasti eri mittakaavoissa.

Hankkeen katsotaan vaativan kaupunkikuvatoimikunnan lausunnon, kun se sijoittuu kaupunkikuvallisesti tärkeälle paikalle tai on muutoin esimerkiksi kokonsa vuoksi merkittävä. Kaupunkikuvatoimikunnan käsittelyyn vietävistä rakennushankkeista päättää rakennustarkastaja yhdessä kaupunkikuva-arkkitehdin kanssa.

Toimikunnan rooli painottuu suurilta osin valmistelun ja suunnittelun ohjaukseen. Toimikunnan jäsenet edustavat työhistoriansa perusteella erilaisia näkökulmia kaupunkiin ja rakennettuun ympäristöön, mikä tuo laaja-alaista ja pitkäjänteistä näkemystä muutoksen kourissa painivaan suunnittelukulttuuriin. Hankkeitaan esittelevien suunnittelijoiden ja rakennuttajien on mahdollista keskustella suunnitelmistaan monipuolisen ammattilaisjoukon kanssa. Meille hankkeita arvioiville toimikunnan jäsenille puolestaan tarjoutuu mielenkiintoinen näköalapaikka ja mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kehitykseen.

Toimikunta on otettu Tampereella hyvin vastaan niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin suunnittelijoidenkin keskuudessa: kaupunkikuvatoimikuntaa pidetään avoimena keskustelufoorumina, joka tuo erilaista näkemystä tamperelaiseen rakentamiskulttuuriin ja motivoi myös suunnittelijoita ja kaavoittajia omassa työssään.

Tampereella kaupunkikuvatoimikuntaan kutsutaan suunnittelevan arkkitehdin lisäksi myös rakennuttaja, joka tuo kokoukseen paitsi oman näkemyksensä hankkeesta myös kuulee toimikunnan kommentit tuoreeltaan. Näin suunnittelija ei joudu hankalaan välikäteen viestin viejänä. Sekä rakennuttajien edustajat, että suunnittelijat ovat olleet tyytyväisiä toimintamalliin.

Leena Rossi nosti kirjoituksessaan esiin myös toiminnan kehittämistarpeet. Tätä aihetta olemme myös Tampereella pohtineet. On tärkeää määritellä, millaisille hankkeille kaupunkikuvatoimikunta on sopiva käsittelytaho. Mitä hankkeita toimikuntaan tulisi tuoda, missä vaiheessa ja minkälaisia aineistoja niistä on hyödyllistä arvioida? Samalla on tärkeää muistaa se pieni ero suunnittelemisen ja suunnittelun ohjauksen välillä. Kun joukko arkkitehteja ja muita rakennetun ympäristön asiantuntijoita istuu kiinnostavan hankkeen ympärillä, on toisinaan vaikea pitäytyä ryhtymästä suunnittelemaan.

Aina toimikunnan jäsenten mielipiteet eivät ole yhteneväisiä ja silloin lausunnoksi saattaa muotoutua jonkinlainen kompromissi esitetyistä mielipiteistä. Riskinä voikin olla, että lopullinen lausunto jää niin ympäripyöreäksi, ettei se sellaisenaan palvele jatkosuunnittelua.

Parhaimmillaan kaupunkikuvatoimikunta on toimielin, joka pystyy parantamaan kaupunkiympäristön laatua ja herättämään keskustelua sen merkityksestä. Jo toimikunnan olemassaolo vaikuttaa positiivisella tavalla kaupungin imagoon antamalla vaikutelman itseään arvostavasta ja kehitykseensä vakavasti suhtautuvasta urbaanista yhdyskunnasta. Kaupunkikuvatoimikunnan on pyrittävä olemaan yhtä aikaa keskusteleva ja määrätietoinen, eteenpäin katsova ja yhteiskunnallisesti aktiivinen.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Työehdoista neuvotellaan nyt

Hanna Huotari

Työehdoista neuvotellaan nyt

Kirjoittaja on TEKin arkkitehtien työmarkkina-asioista vastaava asiamies.

Arkkitehtisuunnittelualalla säännöllisen työajan keskiansio on EK:n viimeisimmän palkkakyselyn (syyskuu 2016) mukaan 3 990 euroa.

Työehtosopimusneuvottelut on syksyn myötä polkaistu käyntiin. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimukset arkkitehtisuunnittelualalla, suunnittelu- ja konsulttialalla ja teknologiateollisuudessa päättyvät lokakuun 2017 loppuun mennessä.

Arkkitehtisuunnittelualan yksityisen sektorin sopimus neuvotellaan YTN ry:n (Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö) toimesta. Työnantajia neuvottelupöydässä edustavat Arkkitehtitoimistojen liitto ATL ja Palvelualan työnantajat PALTA ry. Julkisen sektorin ja yliopistojen neuvottelut alkavat vasta vuoden vaihteessa, sillä sopimukset päättyvät tammikuun 2018 lopussa.

Yksi keskeinen asia, mistä työehtosopimusneuvotteluissa sovitaan, on palkankorotukset sopimuskaudelle. Samalla sovitaan, miten pitkäksi aikaa sopimus tehdään ja myös tällä on vaikutusta palkankorotuksiin. Arkkitehtisuunnittelualalla säännöllisen työajan keskiansio on EK:n viimeisimmän palkkakyselyn (syyskuu 2016) mukaan 3990 euroa. TEKin työmarkkinatutkimuksen (syksy 2016) mukaan yksityisen sektorin mediaanipalkka oli 4202 euroa. Arkkitehtisuunnitteluala on ottanut palkkakehitystä vähitellen kiinni ja on tällä hetkellä lähes samoissa lukemissa suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden kanssa. Siitä huolimatta arkkitehtisuunnittelualan ja suunnittelualan ylempien toimihenkilöiden ansiot näyttävät laahaavan hieman matalammalla verrattuna muihin ylempiin toimihenkilöihin.

Työehtosopimuksilla sovitaan paitsi palkankorotuksista, myös muista työsuhteen vähimmäisehdoista. Sairausajan palkka, palkallinen äitiys/isyysvapaa, lomaraha ja vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaaminen ovat sellaisia asioita, joista sovitaan työehtosopimuksella. Sopimisen tarkoitus on taata alalle tietyt minimiehdot alalla työskenteleville. Selkeät pelisäännöt myöskin helpottavat yritysten toimintaa ja mahdollistavat paikallisen sopimisen sovituissa rajoissa.

Neuvottelutilanne on muuttunut edellisistä kerroista. Koko 2010-luvun ajan Suomessa on keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen kautta toteutettu äärimmäisen maltillista palkkapolitiikkaa, jonka tavoitteena on ollut parantaa työllisyyttä ja kilpailukykyä (raamisopimus, työllisyys- ja kasvusopimus sekä viimeisenä nollakorotusten ja työajanpidennysten vuoksi miinusmerkkinen kilpailukykysopimus). Nyt ollaan edellisistä neuvottelukierroksista poiketen alakohtaisella neuvottelukierroksella, jolloin alan menestys ja alan erityispiirteet tulisi kyetä ottamaan huomioon paremmin. Vientiteollisuus on kuitenkin ottanut vahvan roolin meneillään olevissa neuvotteluissa. Vaikka neuvottelemmekin tänä vuonna alavetoisesti, vientiteollisuuden neuvotteluilla tulee olemaan vaikutusta tavalla tai toisella myös arkkitehtisuunnittelualan neuvotteluihin. Tavoitteena on päästä järkeviin ratkaisuihin niin, että ne turvaavat ostovoimaa.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


OSLON OLEMUS

Liisa Kanerva

OSLON OLEMUS

Arkkitehtuurin historian dosentti Liisa Kanerva on kuvataiteilija ja arkkitehti, joka on kiinnostunut kaupungeista ja niiden historiasta.

Jos Oslon arkkitehtuurin olemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, valitsisin sanan tilkkutäkki. Uudet ja vanhat rakennukset seisovat ritirinnan ja jopa kiinni toisissaan, ja tyylien kirjosta löytyy usein hienoja yksilöitä.

Muutin Osloon noin kuukausi sitten. Uusi kotikaupunkini oli minulle ennalta tuntematon, joten tutustuminen piti aloittaa aivan alusta. Erilaisten maahanmuuttajan arkeen kuuluvien toimien ohella olen tutustunut Osloon kävelemällä ja katselemalla …

… ja vähän nuuhkimallakin, sillä ensimmäisiä havaintojani oli suolaisen veden tuoksu. Vuono tuoksuu mereltä ja kaupungin edustalla se myös näyttää siltä. Merellinen ilmasto tuottaa yllättäviä ja runsaita sadekuuroja. Niiden vaikutus näkyy puistojen ja puutarhojen rehevyydessä ja siinä, että oslolaisilla on aina sateenvarjo tai vedenpitävä takki mukana. Opin sen tavan nopeasti itsekin.

Korkeuserot kaupungin sisällä ovat melkoiset. Tjuvholmenin asukkaat voivat tulla veneillään miltei kotioven eteen, ja vuonon aallot huuhtovat Oopperatalon helmoja. Noin 35 kilometrin päässä, kaupungin pohjoisrajan tuntumassa, nousee Oslon korkein kohta, Kirkeberget, 629 metriin. Rannan ja sen väliin mahtuu muutamia pienempiä mäkiä ja kukkuloita. Toinen havainto olikin pohkeitten kipeytyminen alinomaisesta mäkien kiipeämisestä ja niiltä laskeutumisesta.

Ruutukaavassa syntyneelle ja kasvaneelle Oslossa suunnistaminen on ensi alkuun hämmentävä kokemus. Tällä vallitsee pienten katujen pirstoma sikinsokinen asemakaava. Parin ensimmäisen viikon aikana eksyin tuon tuosta, niin että epäilin jo jonkun vaihtavan katujen nimikilpiä öisin. Suunnistus helpottui kuitenkin, kun huomasin, että kaupunkia jakaa myös pitempien, kaareutuvien ja luikertelevien katujen verkosto.

Katujen väliin jäävät korttelit ovat arkkitehdin silmälle aivan erityisen kiinnostavia. Jos Oslon arkkitehtuurin olemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, valitsisin sanan tilkkutäkki. Uudet ja vanhat rakennukset seisovat ritirinnan ja jopa kiinni toisissaan, ja tyylien kirjosta löytyy usein hienoja yksilöitä. Tässä herkulliset 1800-luvun pastellisävyt kohtaavat 1960-luvun asiallisen tiiliseinän. Vastapäätä funkkiksen vaaleaa linjakkuutta ja kadun kulmassa 70-luvun raskaat tummat muodot. Kulman takaa löytyy lasiarkkitehtuurirypäs vuosituhannen vaihteesta. Bjørvikan vasta valmisteilla oleva kaupunginosa on uutuuttaan säihkyvän metallinhohtoinen. Sitä voi katsella vain tummien lasien läpi.

Bjørvikan vasta valmisteilla oleva kaupunginosa on uutuuttaan säihkyvän metallinhohtoinen.
Bjørvikan vasta valmisteilla oleva kaupunginosa on uutuuttaan säihkyvän metallinhohtoinen.

Oslon vanhin rakennus on 1000 luvulta peräisin oleva Vanha Akerin kirkko. Itse kaupunki on samaa vuosikertaa. Kuningassaagan mukaan sen perusti noin vuonna 1050 Norjan kuningas Harald Sigurdsson, lisänimeltään Hardrada eli Ankara. Perimätiedon todenperäisyyttä tukee se, että arkeologit ovat löytäneet alueelta kristittyjen hautoja jo ajalta ennen vuotta 1000.

Nyt jo onkin koossa nykyisen Oslon olemuksen perusainekset: pitkä historia, merellisyys, maaperän muodot, sikinsokinen asemakaava ja tilkkutäkkimäinen arkkitehtuurityylien kirjo. Kun ne yhdistetään ja lisätään 666 760 asukasta, joista noin 28 % on muualta tulleita, saadaan kaupunki joka on eloisa, iloinen ja rento. Mitähän Harald Ankara siitä sanoisi?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Pätevyydenhaku digitaaliseksi

Marita Mäkinen

Pätevyydenhaku digitaaliseksi

Kirjoittaja on FISE Oy:n toimitusjohtaja.

Vaiheistettu haku selkiyttää prosessia ja hakija voi keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan. Lomakkeen voi tallentaa keskeneräisenä ja jatkaa täyttämistä myöhemmin. Lomake lähtee napista painamalla pätevyyslautakunnan sihteerille, joka voi jatkossa kommunikoida hakijan kanssa järjestelmän välityksellä.

FISEssä eletään jännittäviä aikoja. Uusi sähköinen pätevyydenhaku otetaan käyttöön pilottina toimineessa rakennussuunnittelijan pätevyydessä marraskuussa. Käyttöönottoa on edeltänyt mittava määrittelytyö, toimittajien kilpailuttaminen ja kumppaneiden valinta, teknisten ja visuaalisten toteutuslinjojen päättäminen ja ensimmäisen vaiheen toteuttaminen ketterää toimintatapaa hyödyntäen sekä testaus. Kehitystyö on kokonaisuutena ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista.

Uuden digitaalisen palvelun tavoitteiksi asetettiin pätevyyden haun sujuvoittaminen, tilaajien työn helpottaminen ja entistä monipuolisemman yhteistyön mahdollistaminen keskeisten sidosryhmien kanssa. Tietoturvallisuuden ja tietosuojan vaatimukset olivat keskeisiä lähtökohtia kehityshankkeelle.

Kehitystyö aloitettiin alkuvuonna 2016. Keräsimme taustajoukoistamme projektiryhmän, joka alkoi määrittää uuden digitaalisen palvelun ominaisuuksia. Varsin pian totesimme yhdessä, että vankka rakennusalalla hankittu kokemuksemme ei riitä ja tarvitsemme määrittelytyöhön asiantuntija-apua. Työhön palkattiin IT-alan ammattilaisista koostuva tiimi, joka otti tehtäväkseen määrittelydokumentin laatimisen.

Kehitystyön lähtökohtana on, että tietojärjestelmän tulee palvella FISEn verkostomaisesti järjestettyä toimintaa. Pätevyysnimikkeitä on 76 ja niiden hakemukset käsitellään 23 eri pätevyyslautakunnassa. Pätevyyslautakuntia hoitavia sihteerijärjestöjä on 8. Määrittelytyön alkumetreillä oli todettavissa, että tällaiseen kokonaisuuteen ei löydy valmiita ratkaisuja ja järjestelmä on räätälöitävä FISEn tarpeisiin.

Usein käytetty sanonta rakennusalalla ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” päti myös tietojärjestelmän rakentamisessa. Määrittelytyössä pyrittiin saamaan selville kaikki uuden palvelun nykytarpeet ja kuviteltavissa olevat kehitysnäkymät. Nämä tuli ilmaista yksiselitteisesti niin, että tuleva toteuttaja ymmärtää toiminnot oikein ja pystyy valitsemaan niiden toteuttamiseen tarkoituksenmukaisimmat tekniikat. Työn tuloksena saatiin loppuvuonna 2016 FISEn pätevyyspalvelun kaikki osa-alueet kattava dokumentti.

Tarjouskysely lähetettiin valikoiduille ohjelmistoyrityksille ja lisäksi se julkaistiin avoimena FISEn verkkosivuilla. Tavoitteena oli saada tarjous koko järjestelmän toteuttamisesta. Tämä osoittautui ongelmalliseksi. Rakennusalalla yleisesti käytössä oleva kiinteähintainen kokonaisurakka maustettuna nykyaikaisilla kumppanuuteen perustuvilla hankintamalleilla ei näyttänyt olevan käytössä IT-alalla. Näin ollen tarjouskysely ei tuottanut vertailukelpoisia tarjouksia tietojärjestelmäkokonaisuudesta ja valintataktiikkaa piti muuttaa.

FISEn kumppaniksi valikoitui lopulta alkuvuonna 2017 Anders Innovations Oy Turusta. Innovatiivinen ohjelmistotalo esitti pääideanaan projektin jakamista pienemmiksi osakokonaisuuksiksi ja niiden toteuttamista itsenäisesti projekti kerrallaan. Aluksi sovittiin prototyypin toteuttamisesta. Sen tavoitteena oli konkretisoida määrittelydokumentissa kuvattua sähköistä pätevyydenhakua ja samalla vakuuttaa meidät toteuttajan toimintatavan tehokkuudesta.

Projektin toteuttamisessa sovellettiin ns. ketterän ohjelmistokehityksen menetelmiä. Perusideana oli minimoida riskejä jakamalla kehitystyö todella lyhyisiin kokonaisuuksiin eli sprintteihin. Kukin noin kahden viikon mittainen sprintti oli kuin pieni ohjelmistoprojekti ja se sisälsi 5-15 yksittäistä tehtävää. Prototyypin jälkeen toteutettiin seuraava osa, ns. MVP eli Minimum Viable Product. FISEn tapauksessa se tarkoitti tuotantokäyttöön otettavaa sähköistä pätevyyden hakua rakennussuunnittelijan pätevyydessä. MVP-vaihe toteutettiin hyväksi havaitulla ketterällä toteutusmallilla ja tulokseksi saatiin julkaisuvalmis tuote. Tuote on tietoturvatestattu ja tällä hetkellä on käynnissä käyttäjätestaukset. Tavoitteena on saada se käyttöön marraskuun alussa.

Valmis tuote on allekirjoittaneen arvion perusteella erittäin lupaava ja tulee tuomaan pätevyyden haun uudelle vuosikymmenelle. Vaiheistettu haku selkiyttää prosessia ja hakija voi keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan. Lomakkeen voi tallentaa keskeneräisenä ja jatkaa täyttämistä myöhemmin. Järjestelmä muistaa annetut tiedot ja ne ovat hyödynnettävissä myöhemmin. Lomake lähtee napista painamalla pätevyyslautakunnan sihteerille, joka voi jatkossa kommunikoida hakijan kanssa järjestelmän välityksellä.

Rakennussuunnittelijan pätevyyden hakijat ovat nyt tärkeitä uuden järjestelmän pilottikäyttäjiä. MVP-toteutustapaan kuluu, että ensimmäiset käyttäjät antavat aktiivisesti palautetta ja siihen reagoidaan nopeasti. On kuitenkin selvää, että vaaditaan myös kärsivällisyyttä, sillä ollaan ottamassa käyttöön järjestelmää, jollaista ei ole ollut olemassa. Testauksella on pyritty poistamaan merkittävät puutteet, mutta jo erilaisista käyttömieltymyksistä voi seurata kehitysehdotuksia.

FISEn tietojärjestelmän kehitystyö jatkuu kiivaana. Seuraavaksi sähköinen haku halutaan laajentaa kattamaan myös muut pätevyysnimikkeet. Sen jälkeen kehitystyötä jatketaan uuden pätevyysrekisterin rakentamisella ja pätevyyslautakunnan työn digitalisoimisella. FISEn kehitystyön tulokset edistävät suoraan KIRA-alan digitalisaatiota ja antavat välillisesti valmiuksia alan tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Jani Tolin – kaupunki urbaanin taiteilijan silmin

Meri Louekari

Jani Tolin – kaupunki urbaanin taiteilijan silmin

Kuva: Ari Hallami

Kun olin nuori, Huopalahden aseman alla oli autio tunneli. Elokuussa 1984 sinne ilmestyi yksi Suomen ensimmäisistä graffiteista. Kun näin sen, samana päivänä myös mun ensigraffiti koristi tunnelia.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Toisen tarinan kertoo graffititaiteilija Jani Tolin.

”Kun olin nuori, Huopalahden aseman alla oli autio tunneli. Elokuussa 1984 sinne ilmestyi yksi Suomen ensimmäisistä graffiteista. Kun näin sen, samana päivänä myös mun ensigraffiti koristi tunnelia. ”Tyhjään ja hylättyyn tunneliin oli lähes luvallista maalata, ja paikasta tuli niin sanottu hall of fame, graffitikeskittymä, johon ihmiset matkustivat pidemmänkin matkan päästä. Pasilassa on myös toinen samanlainen junatunneli, jota kutsutaan Pasilan galleriaksi. Erään graffitilehden julkistamisbileissä me keski-ikäiset graffitimaalarit fiilistelimme tunnelia, jossa olemme käyneet jo lähes 30 vuotta. Oli huvittavaa huomata, että täällä ollaan taas, me keski-ikäiset miehet, joilla on tunneside tunneliin.”

Kaupunkisuunnittelua tägien mukaan

Tolin katsoo kaupunkia aina graffititaiteilijan silmin ja lukee paljon tägejä. Kaupungeissa, joissa niitä on paljon, hän voi jopa suunnistaa niiden mukaan. ”Minulla on jonkunlainen fetissi rapistuneeseen rappaukseen, mutta sitä ei Helsingistä juuri löydä. Eihän se tietenkään rakennuksen hyvinvoinnin kannalta toivottavaa ole, että rappaukset putoaa, mutta ajan jättämää jälkeä toivoisi kaupunkitilassa näkyvän. Sitä on hyvin vaikea hallita, ja yleensä tietenkin halutaan pitää paikat virheettömänä”, Tolin miettii. ”Toisaalta jossain vaiheessa, kun seinässä on tarpeeksi monta kerrosta tägejä ja maalauksia, se ei ole enää rumaa, vaan alkaa näyttää orgaaniselta.”

Arkkitehtuurikilpailun voittona toteutetuista töistä Tolin on valinnut itselleen läheisemmäksi Kiasman. Hänen töitään on ollut esillä sekä museon takaikkunaseinällä että teatterin puolella näytöksissä. ”Kun ympäristö muuttuu katutilasta museoon, töistä tulee vähän erilainen kokonaisuus. Samaa estetiikkaa voi yhtä hyvin esittää julkisessa tilassa kuin museossakin. ´Onko se enää aitoa` -keskustelut voi mun puolesta unohtaa, koska siinä tapauksessa voi tehdä vain laittomia graffiteja varastetuilla maaleilla. Se on yksi graffitin muoto. On mielenkiintoista, miten laaja-alainen ilmiö graffiti on: se sisältää sekä taiteen että toisaalta puhtaan vandalismin.”

Lue koko haastattelu

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kaupunki = konflikti

Kari Nykänen

Kaupunki = konflikti

Kari Nykänen on arkkitehti, tutkija ja SAFAn yhdyskuntasuunnittelun toimikunnan jäsen.

Tiukka rationaalinen toiminnan ja tilan hallinta vie kaupunkiympäristöstämme samalla pois ominaisuuksia, joita ihailemme vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa: sattumanvaraisuutta, epäjärjestystä, näennäistä hankaluutta ja jopa vaarallisuutta – ympäristöä, joka tuottaa meille elämyksiä ja kokemuksia.

Kaupunki muodostuu väistämättä erilaisista ihmisistä erilaisine mielipiteineen ja tarpeineen. Konflikti on siis kaupunkiyhteisöön enemmän tai vähemmän sisäänrakennettuna. Konfliktia pyritään hallitsemaan sääntelemällä yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa. Kaupungeissa maan- ja ympäristönkäyttöön liittyy paljon teknistä ohjeistusta sekä vastuita ja velvollisuuksia. Olemme pyrkineet rakentamaan ohjeistuksen ja menettelytavat siten, ettei konfliktia syntyisi, tai ainakin se olisi rationaalisesti hallittavissa. Samalla mahdollisen konfliktitilanteen syntymisen pelko voikin huomaamatta kaventaa toimintamahdollisuuksiamme ja rajata kaupunkisuunnittelua suuntaan, jossa ongelmien ratkaisu käy yhä haastavammaksi. Pahimmillaan se tuottaa kehnoja kompromisseja ja huonoja ratkaisuja samalla kun mm. uudet ympäristöongelmat vaatisivat aivan uudenlaisia ratkaisuja. Luovan ongelmanratkaisun kangistumisen ohella voimme myös hukata ainutlaatuisia mahdollisuuksia ja resursseja ”tekemällä varmuuden vuoksi” asiat kuten ennenkin.

Kaupunkisuunnittelussa pyrimme luomaan kaupunkitilaan eri keinoin elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta. Sitäkin on usein rajattu toimivuuteen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvillä normituksella ja mitoituksella. Kaiteet, suojaetäisyydet, maksimikallistukset ja näkymäalueet ovat muuttaneet asfalttiviidakon osittain normiviidakoksi. Monet elämyksiin ja kokemuksiin liittyvät tekijät ja niihin liittyvät suunnitteluratkaisut on rajattu hyvää tarkoittaen pois. Samalla ne ovat ehkä löysentäneet tilankäyttöä ja latistaneet kaupunkiympäristön muotoilun keinoja. Tuottaako tarkkaan kontrolloitu ympäristö lopulta vain luutonta ja mautonta arkipäivän näyttämöä, jossa kaupunkisuunnittelun keinovalikoima kutistuu väreihin ja materiaaleihin? Ja niistäkin puolet voi rajata kustannuksiin tai asiakasmielipiteeseen vedoten pois. Ettemme vain vahingossa ärsytä tai loukkaa ketään… tai ettei vain joku soita tai kirjoita siitä lehteen.

Lähes kaikelle ohjaukselle ja käytännöille on varmasti hyvä ja perusteltu tarkoitus, eikä pyrkimystä tuottaa hyvää ympäristöä saakaan väheksyä. Hyvä ympäristö on kuitenkin enemmän kuin kontrolloitujen osatekijöiden ja menettelytapojen summa – ehkä sen syntyminen jopa edellyttää konfliktia. Ympäristötiedon tarkentuessa myös sääntelyn määrä todennäköisesti lisääntyy ja muuttuu koko ajan yksityiskohtaisemmaksi. Varautumalla uuteen konfliktiin estämällä edellisen toistuminen luomme todennäköisesti lisää toimintaamme rajoittavia tekijöitä. Tiukka rationaalinen toiminnan ja tilan hallinta vie kaupunkiympäristöstämme samalla pois ominaisuuksia, joita ihailemme vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa: sattumanvaraisuutta, epäjärjestystä, näennäistä hankaluutta ja jopa vaarallisuutta – ympäristöä, joka tuottaa meille elämyksiä ja kokemuksia.

Tehdään varmuuden vuoksi –asenne pitäisikin ehkä muuttaa muotoon entä jos kokeilisimme –asenteeksi. Hyvällä suunnittelulla on tällöin ehkä entistä enemmän merkitystä myös konfliktien hallinnan suhteen. Konflikti on kuitenkin aina osa kaupunkia – ja meitä.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamistilaisuus

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamistilaisuus

video by Aino Salmi

Arviota tehdessäni mietin, onko arkkitehdeilla ollut riittävästi rohkeutta kyseenalaistaa käyttötarkoituksia ympäröivän maailman muuttuessa nopeasti, Reijo Karhinen kertoi puheenvuorossaan.

Vuorineuvos Reijo Karhinen valitsi Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon 2017 saajaksi Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen. Otaniemen kampuksen kirjasto valmistui vuonna 1970 täydentämään arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaa kokonaisuutta. Arkkitehdit NRT:n suunnittelema peruskorjaus valmistui 2016.

Palkinnon vastaanottivat 2.10. Valkoisessa Salissa järjestetyssä julkistustilaisuudessa arkkitehdit Teemu Tuomi ja Tuomo Remes. Tilaisuudessa kuultiin valitsijan perustelut, esiraadin ja SAFAn puheenjohtajien sekä voittajan puheenvuoro. Lopuksi kilisteltiin laseja iloisen seurustelun merkeissä.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Helsingin kaupunginteatteri

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Helsingin kaupunginteatteri

video by Aino Salmi

Vanhan rakennuksen peruskorjaus on myös salapoliisityötä, LPR Arkkitehtien Pauno Narjus kertoo.

esteettömyys-2-1024x678Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamisen kynnyksellä kävimme haastattelemassa finalistikohteiden suunnittelijoita. Kaikki finalistit ovat tällä kertaa peruskorjauskohteita.

Neljäntenä esittelyssä on Helsingin kaupunginkirjasto. Kaupunginteatterin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koko rakennus on peruskorjattu. Rakennusta kunnioittava hienovarainen uudistaminen ja tekninen taituruus näkyvät hienolla tavalla teatterin peruskorjauksessa. Timo Penttilän arkkitehtuurin erityisominaisuudet on kyetty säilyttämään ja osin myös palauttamaan alkuperäiseen asuunsa huolimatta rakennukseen tuodusta uudesta tekniikasta.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kjell Westö: Kiihkeä suhde Helsinkiin

Tiia Ettala

Kjell Westö: Kiihkeä suhde Helsinkiin

Kjell Westö on helsinkiläinen kirjailija.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Ensimmäisen tarinan kertoo kirjailija Kjell Westö.

”Mieleen alkaa piirtyä asuinalue. Korkeita kallioita, niiden alla junarata, korkeita taloja.” Kirjailijan näkymä rakentuu kirjaimina paperille, ja sitä kautta lukijoiden mielikuvituksiin, kullekin hieman omanlaisenaan. Arkkitehdin työ alkaa samalla tavalla. Vielä olemassa olematon alkaa rakentua suunnittelijan mielessä, ja paperin kautta visio siirtyy fyysiseen muotoonsa. Lopullinen kaupunki tai rakennus saa kuitenkin kunkin kokijan mielessä oman tulkinnan.

Kirjailija Kjell Westö tunnetaan Helsingin kuvaajana, ja lukuisten kirjallisten palkintojen lisäksi hänet on valittu myös Stadin kundiksi vuonna 2007. Helsingin arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa vuonna 2010 julkaistussa artikkelissaan Westö toteaa, että Helsingillä on kovin lyhyt historia suurkaupunkina, ”elämää kuhisevana metropolina, vavahduttavana ja maalta tulleita musertavana metropolina, oikeana suurkaupunkia”. Lukuisilla arkkitehtuurikilpailuilla on ollut tärkeä rooli kaupungin kehittymisessä, ja olemme pyytäneet Westöä kertomaan meille omia muistojaan ja kokemuksiaan näistä kilpailujen pohjalta syntyneistä rakennuksista.

Olemme sopineet tapaamisen Katajanokalle, jonne Westö on palannut asumaan puolitoista vuotta sitten. Viime aikoina Kanavaranta on ilahduttavasti elävöitynyt, ja päädyimme istumaan vanhan tiilimakasiinissa sijaitsevan kahvilan parvelle. Puhe kääntyy aluksi kaupungin kokemiseen. Kuten Westö toteaa: ”On jännä miten sokea sitä on omassa kotikaupungissaan. Vaikka itsellä onkin kiihkeä suhde tähän kaupunkiin, niin sitä kuitenkin helposti kulkee silmät ummessa.” Tietyt, toistuvat tai muuten merkitykselliset paikat ja näkymät kuitenkin iskostuvat mieleen.

Portti suurkaupunkiin

Westö kasvoi Munkkiniemen ja Munkkivuoren seudulla, josta tultiin useimmiten keskustaan nelosen ratikalla. Keskustaan saapuessa Eduskuntatalon, Postitalon ja Lasipalatsin muodostamassa näkymässä oli nuoren, itsenäisen Suomen jylhyyttä, ja avoin näkymä jatkui Kallioon asti. Nyt kuitenkin Töölönlahti vihdoin rakentuu. Avarat näkymät sulkeutuvat, mutta niin sen kuuluu Westön mielestä suurkaupungissa mennäkin.

Olympiastadionin ympäristöllä on Westölle erityinen, henkilökohtainen merkitys. ”Nordenskiöldinkadun rumaan ja vanhaan jäähalliin” Westön isä vei hänet ensimmäistä kertaa vuonna -69, kun Kjell oli 8-vuotias ja halli vielä uusi. Myöhemmin perheellä oli jäähalliin kausikortti, jota Kjell, hänen veljensä ja isänsä käyttivät vuorotellen. Westö kertookin olleensa jo lapsesta asti urheiluhullu, ja viettäneensä hallissa yhteensä kuukausia. Vaikka rakennus ei puhuttele Westötä arkkitehtuuriltaan, herättää se hänessä kuitenkin runsaasti positiivisia mielleyhtymiä. Jäähallin suunnittelusta ei aikanaan pidetty kilpailua, mutta rakennus on Westölle hyvä esimerkki siitä, että kun kyse on paikoista, joihin on omakohtainen suhde, niin niiden arvottaminen ei ole niin helppoa. Sekä silloin, jos rakennuksesta pitää, tai jos sitä inhoaa, on vaikea tietää, johtuuko se itse rakennuksesta, vai katsojan henkilökohtaisesta suhteesta siihen.

Tästä pääset lukemaan koko haastattelun.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail