Pätevyydenhaku digitaaliseksi

Marita Mäkinen

Pätevyydenhaku digitaaliseksi

Kirjoittaja on FISE Oy:n toimitusjohtaja.

Vaiheistettu haku selkiyttää prosessia ja hakija voi keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan. Lomakkeen voi tallentaa keskeneräisenä ja jatkaa täyttämistä myöhemmin. Lomake lähtee napista painamalla pätevyyslautakunnan sihteerille, joka voi jatkossa kommunikoida hakijan kanssa järjestelmän välityksellä.

FISEssä eletään jännittäviä aikoja. Uusi sähköinen pätevyydenhaku otetaan käyttöön pilottina toimineessa rakennussuunnittelijan pätevyydessä marraskuussa. Käyttöönottoa on edeltänyt mittava määrittelytyö, toimittajien kilpailuttaminen ja kumppaneiden valinta, teknisten ja visuaalisten toteutuslinjojen päättäminen ja ensimmäisen vaiheen toteuttaminen ketterää toimintatapaa hyödyntäen sekä testaus. Kehitystyö on kokonaisuutena ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista.

Uuden digitaalisen palvelun tavoitteiksi asetettiin pätevyyden haun sujuvoittaminen, tilaajien työn helpottaminen ja entistä monipuolisemman yhteistyön mahdollistaminen keskeisten sidosryhmien kanssa. Tietoturvallisuuden ja tietosuojan vaatimukset olivat keskeisiä lähtökohtia kehityshankkeelle.

Kehitystyö aloitettiin alkuvuonna 2016. Keräsimme taustajoukoistamme projektiryhmän, joka alkoi määrittää uuden digitaalisen palvelun ominaisuuksia. Varsin pian totesimme yhdessä, että vankka rakennusalalla hankittu kokemuksemme ei riitä ja tarvitsemme määrittelytyöhön asiantuntija-apua. Työhön palkattiin IT-alan ammattilaisista koostuva tiimi, joka otti tehtäväkseen määrittelydokumentin laatimisen.

Kehitystyön lähtökohtana on, että tietojärjestelmän tulee palvella FISEn verkostomaisesti järjestettyä toimintaa. Pätevyysnimikkeitä on 76 ja niiden hakemukset käsitellään 23 eri pätevyyslautakunnassa. Pätevyyslautakuntia hoitavia sihteerijärjestöjä on 8. Määrittelytyön alkumetreillä oli todettavissa, että tällaiseen kokonaisuuteen ei löydy valmiita ratkaisuja ja järjestelmä on räätälöitävä FISEn tarpeisiin.

Usein käytetty sanonta rakennusalalla ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” päti myös tietojärjestelmän rakentamisessa. Määrittelytyössä pyrittiin saamaan selville kaikki uuden palvelun nykytarpeet ja kuviteltavissa olevat kehitysnäkymät. Nämä tuli ilmaista yksiselitteisesti niin, että tuleva toteuttaja ymmärtää toiminnot oikein ja pystyy valitsemaan niiden toteuttamiseen tarkoituksenmukaisimmat tekniikat. Työn tuloksena saatiin loppuvuonna 2016 FISEn pätevyyspalvelun kaikki osa-alueet kattava dokumentti.

Tarjouskysely lähetettiin valikoiduille ohjelmistoyrityksille ja lisäksi se julkaistiin avoimena FISEn verkkosivuilla. Tavoitteena oli saada tarjous koko järjestelmän toteuttamisesta. Tämä osoittautui ongelmalliseksi. Rakennusalalla yleisesti käytössä oleva kiinteähintainen kokonaisurakka maustettuna nykyaikaisilla kumppanuuteen perustuvilla hankintamalleilla ei näyttänyt olevan käytössä IT-alalla. Näin ollen tarjouskysely ei tuottanut vertailukelpoisia tarjouksia tietojärjestelmäkokonaisuudesta ja valintataktiikkaa piti muuttaa.

FISEn kumppaniksi valikoitui lopulta alkuvuonna 2017 Anders Innovations Oy Turusta. Innovatiivinen ohjelmistotalo esitti pääideanaan projektin jakamista pienemmiksi osakokonaisuuksiksi ja niiden toteuttamista itsenäisesti projekti kerrallaan. Aluksi sovittiin prototyypin toteuttamisesta. Sen tavoitteena oli konkretisoida määrittelydokumentissa kuvattua sähköistä pätevyydenhakua ja samalla vakuuttaa meidät toteuttajan toimintatavan tehokkuudesta.

Projektin toteuttamisessa sovellettiin ns. ketterän ohjelmistokehityksen menetelmiä. Perusideana oli minimoida riskejä jakamalla kehitystyö todella lyhyisiin kokonaisuuksiin eli sprintteihin. Kukin noin kahden viikon mittainen sprintti oli kuin pieni ohjelmistoprojekti ja se sisälsi 5-15 yksittäistä tehtävää. Prototyypin jälkeen toteutettiin seuraava osa, ns. MVP eli Minimum Viable Product. FISEn tapauksessa se tarkoitti tuotantokäyttöön otettavaa sähköistä pätevyyden hakua rakennussuunnittelijan pätevyydessä. MVP-vaihe toteutettiin hyväksi havaitulla ketterällä toteutusmallilla ja tulokseksi saatiin julkaisuvalmis tuote. Tuote on tietoturvatestattu ja tällä hetkellä on käynnissä käyttäjätestaukset. Tavoitteena on saada se käyttöön marraskuun alussa.

Valmis tuote on allekirjoittaneen arvion perusteella erittäin lupaava ja tulee tuomaan pätevyyden haun uudelle vuosikymmenelle. Vaiheistettu haku selkiyttää prosessia ja hakija voi keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan. Lomakkeen voi tallentaa keskeneräisenä ja jatkaa täyttämistä myöhemmin. Järjestelmä muistaa annetut tiedot ja ne ovat hyödynnettävissä myöhemmin. Lomake lähtee napista painamalla pätevyyslautakunnan sihteerille, joka voi jatkossa kommunikoida hakijan kanssa järjestelmän välityksellä.

Rakennussuunnittelijan pätevyyden hakijat ovat nyt tärkeitä uuden järjestelmän pilottikäyttäjiä. MVP-toteutustapaan kuluu, että ensimmäiset käyttäjät antavat aktiivisesti palautetta ja siihen reagoidaan nopeasti. On kuitenkin selvää, että vaaditaan myös kärsivällisyyttä, sillä ollaan ottamassa käyttöön järjestelmää, jollaista ei ole ollut olemassa. Testauksella on pyritty poistamaan merkittävät puutteet, mutta jo erilaisista käyttömieltymyksistä voi seurata kehitysehdotuksia.

FISEn tietojärjestelmän kehitystyö jatkuu kiivaana. Seuraavaksi sähköinen haku halutaan laajentaa kattamaan myös muut pätevyysnimikkeet. Sen jälkeen kehitystyötä jatketaan uuden pätevyysrekisterin rakentamisella ja pätevyyslautakunnan työn digitalisoimisella. FISEn kehitystyön tulokset edistävät suoraan KIRA-alan digitalisaatiota ja antavat välillisesti valmiuksia alan tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Jani Tolin – kaupunki urbaanin taiteilijan silmin

Meri Louekari

Jani Tolin – kaupunki urbaanin taiteilijan silmin

Kuva: Ari Hallami

Kun olin nuori, Huopalahden aseman alla oli autio tunneli. Elokuussa 1984 sinne ilmestyi yksi Suomen ensimmäisistä graffiteista. Kun näin sen, samana päivänä myös mun ensigraffiti koristi tunnelia.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Toisen tarinan kertoo graffititaiteilija Jani Tolin.

”Kun olin nuori, Huopalahden aseman alla oli autio tunneli. Elokuussa 1984 sinne ilmestyi yksi Suomen ensimmäisistä graffiteista. Kun näin sen, samana päivänä myös mun ensigraffiti koristi tunnelia. ”Tyhjään ja hylättyyn tunneliin oli lähes luvallista maalata, ja paikasta tuli niin sanottu hall of fame, graffitikeskittymä, johon ihmiset matkustivat pidemmänkin matkan päästä. Pasilassa on myös toinen samanlainen junatunneli, jota kutsutaan Pasilan galleriaksi. Erään graffitilehden julkistamisbileissä me keski-ikäiset graffitimaalarit fiilistelimme tunnelia, jossa olemme käyneet jo lähes 30 vuotta. Oli huvittavaa huomata, että täällä ollaan taas, me keski-ikäiset miehet, joilla on tunneside tunneliin.”

Kaupunkisuunnittelua tägien mukaan

Tolin katsoo kaupunkia aina graffititaiteilijan silmin ja lukee paljon tägejä. Kaupungeissa, joissa niitä on paljon, hän voi jopa suunnistaa niiden mukaan. ”Minulla on jonkunlainen fetissi rapistuneeseen rappaukseen, mutta sitä ei Helsingistä juuri löydä. Eihän se tietenkään rakennuksen hyvinvoinnin kannalta toivottavaa ole, että rappaukset putoaa, mutta ajan jättämää jälkeä toivoisi kaupunkitilassa näkyvän. Sitä on hyvin vaikea hallita, ja yleensä tietenkin halutaan pitää paikat virheettömänä”, Tolin miettii. ”Toisaalta jossain vaiheessa, kun seinässä on tarpeeksi monta kerrosta tägejä ja maalauksia, se ei ole enää rumaa, vaan alkaa näyttää orgaaniselta.”

Arkkitehtuurikilpailun voittona toteutetuista töistä Tolin on valinnut itselleen läheisemmäksi Kiasman. Hänen töitään on ollut esillä sekä museon takaikkunaseinällä että teatterin puolella näytöksissä. ”Kun ympäristö muuttuu katutilasta museoon, töistä tulee vähän erilainen kokonaisuus. Samaa estetiikkaa voi yhtä hyvin esittää julkisessa tilassa kuin museossakin. ´Onko se enää aitoa` -keskustelut voi mun puolesta unohtaa, koska siinä tapauksessa voi tehdä vain laittomia graffiteja varastetuilla maaleilla. Se on yksi graffitin muoto. On mielenkiintoista, miten laaja-alainen ilmiö graffiti on: se sisältää sekä taiteen että toisaalta puhtaan vandalismin.”

Lue koko haastattelu

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kaupunki = konflikti

Kari Nykänen

Kaupunki = konflikti

Kari Nykänen on arkkitehti, tutkija ja SAFAn yhdyskuntasuunnittelun toimikunnan jäsen.

Tiukka rationaalinen toiminnan ja tilan hallinta vie kaupunkiympäristöstämme samalla pois ominaisuuksia, joita ihailemme vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa: sattumanvaraisuutta, epäjärjestystä, näennäistä hankaluutta ja jopa vaarallisuutta – ympäristöä, joka tuottaa meille elämyksiä ja kokemuksia.

Kaupunki muodostuu väistämättä erilaisista ihmisistä erilaisine mielipiteineen ja tarpeineen. Konflikti on siis kaupunkiyhteisöön enemmän tai vähemmän sisäänrakennettuna. Konfliktia pyritään hallitsemaan sääntelemällä yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa. Kaupungeissa maan- ja ympäristönkäyttöön liittyy paljon teknistä ohjeistusta sekä vastuita ja velvollisuuksia. Olemme pyrkineet rakentamaan ohjeistuksen ja menettelytavat siten, ettei konfliktia syntyisi, tai ainakin se olisi rationaalisesti hallittavissa. Samalla mahdollisen konfliktitilanteen syntymisen pelko voikin huomaamatta kaventaa toimintamahdollisuuksiamme ja rajata kaupunkisuunnittelua suuntaan, jossa ongelmien ratkaisu käy yhä haastavammaksi. Pahimmillaan se tuottaa kehnoja kompromisseja ja huonoja ratkaisuja samalla kun mm. uudet ympäristöongelmat vaatisivat aivan uudenlaisia ratkaisuja. Luovan ongelmanratkaisun kangistumisen ohella voimme myös hukata ainutlaatuisia mahdollisuuksia ja resursseja ”tekemällä varmuuden vuoksi” asiat kuten ennenkin.

Kaupunkisuunnittelussa pyrimme luomaan kaupunkitilaan eri keinoin elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta. Sitäkin on usein rajattu toimivuuteen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvillä normituksella ja mitoituksella. Kaiteet, suojaetäisyydet, maksimikallistukset ja näkymäalueet ovat muuttaneet asfalttiviidakon osittain normiviidakoksi. Monet elämyksiin ja kokemuksiin liittyvät tekijät ja niihin liittyvät suunnitteluratkaisut on rajattu hyvää tarkoittaen pois. Samalla ne ovat ehkä löysentäneet tilankäyttöä ja latistaneet kaupunkiympäristön muotoilun keinoja. Tuottaako tarkkaan kontrolloitu ympäristö lopulta vain luutonta ja mautonta arkipäivän näyttämöä, jossa kaupunkisuunnittelun keinovalikoima kutistuu väreihin ja materiaaleihin? Ja niistäkin puolet voi rajata kustannuksiin tai asiakasmielipiteeseen vedoten pois. Ettemme vain vahingossa ärsytä tai loukkaa ketään… tai ettei vain joku soita tai kirjoita siitä lehteen.

Lähes kaikelle ohjaukselle ja käytännöille on varmasti hyvä ja perusteltu tarkoitus, eikä pyrkimystä tuottaa hyvää ympäristöä saakaan väheksyä. Hyvä ympäristö on kuitenkin enemmän kuin kontrolloitujen osatekijöiden ja menettelytapojen summa – ehkä sen syntyminen jopa edellyttää konfliktia. Ympäristötiedon tarkentuessa myös sääntelyn määrä todennäköisesti lisääntyy ja muuttuu koko ajan yksityiskohtaisemmaksi. Varautumalla uuteen konfliktiin estämällä edellisen toistuminen luomme todennäköisesti lisää toimintaamme rajoittavia tekijöitä. Tiukka rationaalinen toiminnan ja tilan hallinta vie kaupunkiympäristöstämme samalla pois ominaisuuksia, joita ihailemme vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa: sattumanvaraisuutta, epäjärjestystä, näennäistä hankaluutta ja jopa vaarallisuutta – ympäristöä, joka tuottaa meille elämyksiä ja kokemuksia.

Tehdään varmuuden vuoksi –asenne pitäisikin ehkä muuttaa muotoon entä jos kokeilisimme –asenteeksi. Hyvällä suunnittelulla on tällöin ehkä entistä enemmän merkitystä myös konfliktien hallinnan suhteen. Konflikti on kuitenkin aina osa kaupunkia – ja meitä.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamistilaisuus

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamistilaisuus

video by Aino Salmi

Arviota tehdessäni mietin, onko arkkitehdeilla ollut riittävästi rohkeutta kyseenalaistaa käyttötarkoituksia ympäröivän maailman muuttuessa nopeasti, Reijo Karhinen kertoi puheenvuorossaan.

Vuorineuvos Reijo Karhinen valitsi Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon 2017 saajaksi Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen. Otaniemen kampuksen kirjasto valmistui vuonna 1970 täydentämään arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaa kokonaisuutta. Arkkitehdit NRT:n suunnittelema peruskorjaus valmistui 2016.

Palkinnon vastaanottivat 2.10. Valkoisessa Salissa järjestetyssä julkistustilaisuudessa arkkitehdit Teemu Tuomi ja Tuomo Remes. Tilaisuudessa kuultiin valitsijan perustelut, esiraadin ja SAFAn puheenjohtajien sekä voittajan puheenvuoro. Lopuksi kilisteltiin laseja iloisen seurustelun merkeissä.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Helsingin kaupunginteatteri

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Helsingin kaupunginteatteri

video by Aino Salmi

Vanhan rakennuksen peruskorjaus on myös salapoliisityötä, LPR Arkkitehtien Pauno Narjus kertoo.

esteettömyys-2-1024x678Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamisen kynnyksellä kävimme haastattelemassa finalistikohteiden suunnittelijoita. Kaikki finalistit ovat tällä kertaa peruskorjauskohteita.

Neljäntenä esittelyssä on Helsingin kaupunginkirjasto. Kaupunginteatterin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koko rakennus on peruskorjattu. Rakennusta kunnioittava hienovarainen uudistaminen ja tekninen taituruus näkyvät hienolla tavalla teatterin peruskorjauksessa. Timo Penttilän arkkitehtuurin erityisominaisuudet on kyetty säilyttämään ja osin myös palauttamaan alkuperäiseen asuunsa huolimatta rakennukseen tuodusta uudesta tekniikasta.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kjell Westö: Kiihkeä suhde Helsinkiin

Tiia Ettala

Kjell Westö: Kiihkeä suhde Helsinkiin

Kjell Westö on helsinkiläinen kirjailija.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Ensimmäisen tarinan kertoo kirjailija Kjell Westö.

”Mieleen alkaa piirtyä asuinalue. Korkeita kallioita, niiden alla junarata, korkeita taloja.” Kirjailijan näkymä rakentuu kirjaimina paperille, ja sitä kautta lukijoiden mielikuvituksiin, kullekin hieman omanlaisenaan. Arkkitehdin työ alkaa samalla tavalla. Vielä olemassa olematon alkaa rakentua suunnittelijan mielessä, ja paperin kautta visio siirtyy fyysiseen muotoonsa. Lopullinen kaupunki tai rakennus saa kuitenkin kunkin kokijan mielessä oman tulkinnan.

Kirjailija Kjell Westö tunnetaan Helsingin kuvaajana, ja lukuisten kirjallisten palkintojen lisäksi hänet on valittu myös Stadin kundiksi vuonna 2007. Helsingin arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa vuonna 2010 julkaistussa artikkelissaan Westö toteaa, että Helsingillä on kovin lyhyt historia suurkaupunkina, ”elämää kuhisevana metropolina, vavahduttavana ja maalta tulleita musertavana metropolina, oikeana suurkaupunkia”. Lukuisilla arkkitehtuurikilpailuilla on ollut tärkeä rooli kaupungin kehittymisessä, ja olemme pyytäneet Westöä kertomaan meille omia muistojaan ja kokemuksiaan näistä kilpailujen pohjalta syntyneistä rakennuksista.

Olemme sopineet tapaamisen Katajanokalle, jonne Westö on palannut asumaan puolitoista vuotta sitten. Viime aikoina Kanavaranta on ilahduttavasti elävöitynyt, ja päädyimme istumaan vanhan tiilimakasiinissa sijaitsevan kahvilan parvelle. Puhe kääntyy aluksi kaupungin kokemiseen. Kuten Westö toteaa: ”On jännä miten sokea sitä on omassa kotikaupungissaan. Vaikka itsellä onkin kiihkeä suhde tähän kaupunkiin, niin sitä kuitenkin helposti kulkee silmät ummessa.” Tietyt, toistuvat tai muuten merkitykselliset paikat ja näkymät kuitenkin iskostuvat mieleen.

Portti suurkaupunkiin

Westö kasvoi Munkkiniemen ja Munkkivuoren seudulla, josta tultiin useimmiten keskustaan nelosen ratikalla. Keskustaan saapuessa Eduskuntatalon, Postitalon ja Lasipalatsin muodostamassa näkymässä oli nuoren, itsenäisen Suomen jylhyyttä, ja avoin näkymä jatkui Kallioon asti. Nyt kuitenkin Töölönlahti vihdoin rakentuu. Avarat näkymät sulkeutuvat, mutta niin sen kuuluu Westön mielestä suurkaupungissa mennäkin.

Olympiastadionin ympäristöllä on Westölle erityinen, henkilökohtainen merkitys. ”Nordenskiöldinkadun rumaan ja vanhaan jäähalliin” Westön isä vei hänet ensimmäistä kertaa vuonna -69, kun Kjell oli 8-vuotias ja halli vielä uusi. Myöhemmin perheellä oli jäähalliin kausikortti, jota Kjell, hänen veljensä ja isänsä käyttivät vuorotellen. Westö kertookin olleensa jo lapsesta asti urheiluhullu, ja viettäneensä hallissa yhteensä kuukausia. Vaikka rakennus ei puhuttele Westötä arkkitehtuuriltaan, herättää se hänessä kuitenkin runsaasti positiivisia mielleyhtymiä. Jäähallin suunnittelusta ei aikanaan pidetty kilpailua, mutta rakennus on Westölle hyvä esimerkki siitä, että kun kyse on paikoista, joihin on omakohtainen suhde, niin niiden arvottaminen ei ole niin helppoa. Sekä silloin, jos rakennuksesta pitää, tai jos sitä inhoaa, on vaikea tietää, johtuuko se itse rakennuksesta, vai katsojan henkilökohtaisesta suhteesta siihen.

Tästä pääset lukemaan koko haastattelun.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskus

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskus

video by Aino Salmi

Kahdessa kerroksessa sijainneet kirjavarastot purettiin ja tiloihin tuotiin uudentyyppinen, tämän päivän tarpeita palveleva oppimiskeskus, rakennuksen suunnittelijat Tuomo Remes ja Teemu Tuomi (NRT Arkkitehdit) kertovat.

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamisen kynnyksellä kävimme haastattelemassa finalistikohteiden suunnittelijoita.  Kaikki finalistit ovat tällä kertaa peruskorjauskohteita.

Kolmantena esittelyssä on Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskus. Otaniemen kampuksen kirjasto valmistui vuonna 1970 täydentämään arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaa kokonaisuutta. Peruskorjauksessa rakennuksen ulkoarkkitehtuuri ja kirjaston salitilat kalusteineen säilytettiin ennallaan. Uusiksi tiloiksi avattiin oppimiskeskus alkuperäisiin kirjavarastokerroksiin: tilojen arkkitehtoniset ratkaisut ja nykyaikaiset sisustusratkaisut luovat tuttuun kokonaisuuteen uuden aikakauden tuntua.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistikohteet esittelyssä: Tarton Paavalin kirkko

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistikohteet esittelyssä: Tarton Paavalin kirkko

video by Aino Salmi

Kirkon korjauksen suunnittelijoille, Merja Niemiselle ja Kari Järviselle, tärkeintä oli saada kirkko sen monipolvisen historian jälkeen ehjäksi arkkitehtoniseksi kokonaisuudeksi ja takaisin alkuperäiseen käyttöönsä.

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamisen kynnyksellä kävimme haastattelemassa finalistikohteiden suunnittelijoita.  Kaikki finalistit ovat tällä kertaa peruskorjauskohteita.

Toisena vuorossa on Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema ja yhtenä hänen merkkityönään pidetty Tarton Paavalinkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1917. Rakennuksen arkkitehtoniset arvot on onnistuttu hienosti puhdistamaan esille. Rakennuksen kellariin on rakennettu uusi krypta ja kolumbaario sekä pihalle muistolehto. Uusien ja vanhojen rakennusosien suhde toisiinsa on onnistunut ja harmoninen.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Miten aukio viihtyy?

Maarit Kaipiainen

Miten aukio viihtyy?

Maarit Kaipiainen on Turussa asuva arkkitehti ja yhdistysaktiivi.

Pysäköintihallit lienevät torjuvien tilojen malliesimerkki, moni haluaa niihin sisään, mutta myös nopeasti ulos.

Minulla on suosikkinurina. Harmittaa rajattomasti, jos joku kertoo artikkelissa tai haastattelussa tähän tapaan: ”Uuden aukion viihtyvyys on suunniteltu huolellisesti.” Silloin kysyn: mistä päättelet, miten aukio viihtyy?

Suomen kielen teonsanojen riemastuttava notkeus tekee monelle tepposet. Verbejä voi kieputtaa eri päätteiden avulla haluamaansa suuntaan. Tuoreelta kuulostava muoto saattaa livahtaa yleiseen käyttöön ilman sen kummempaa harkintaa. Kyllähän ’viihtyvyys’ kuulostaa paljon tieteellisemmältä kuin ’viihtyisyys’…

Onko arkkitehdin aina välttämätöntä suunnitella viihtyisiä tiloja ja paikkoja? Viihtyisyyden tavoite sisältää ajatuksen, että paikassa tai tilassa oleskellaan mielellään ja että sinne halutaan palata toistuvasti. Viihtyisässä paikassa on kiinnostavaa koettavaa, siellä tuntuu turvalliselta ja siellä voi suojautua säältä tarpeen mukaan. Viihtyisässä tilassa voi valita, mitä tekee, milloin ja kenen seurassa. Viihtyisässä paikassa ja tilassa voi kokea viihtyvyyttä.

Tämänhetkisessä kokemuspiirissäni Turun pääkirjaston uudisosa (suunn. JKMM) on paras esimerkki tilayhdistelmästä, jossa viihtyisyys toteutuu erinomaisesti. Kirjastosta tuli oitis kaupunkilaisten olohuone. Vuonna 2007 valmistuneen rakennuksen ilme on jo osin nukkavieru jatkuvan asiakasvyöryn takia. Osassa tiloja, vaikkapa lehtialueella, voi kokea hiljaista yhteisyyttä muiden lehdenlukijoiden kanssa. Yläkerran nurkkauksissa voi keskittyä lukemiseensa ja välillä ihailla Aurajoelle avautuvaa näkymää. Viihtyisyyttä lisää laaja kuvataideohjelma, joka näyttäytyy kirjaston eri tiloissa monin tavoin.

Tilasuunnittelijan keskeinen taito on luoda vetovoimaa. Entä tilat ja paikat, joissa ihmisten ei haluta viipyvän? Pitääkö viihtyä sairaalassa, vankilassa tai pysäköintihallissa? Kuuluuko suunnittelijan taitoon myös torjuvien tilojen luominen? Suunnittelija saa olla erityisen taidokas, jos hankkeessa tavoitellaan työntekijöiden viihtymistä työpaikalla, mutta asiakkaiden (potilaiden tms.) mahdollisimman nopeaa kiertoa ja pysymistä poissa. Julkisen sektorin työpaikoissa työntekijöiden halutaan viihtyvän vain vakiotyötuntien verran, ei yhtään enempää. Kauppakeskuksissa tavoitellaan sekä työntekijöiden että maksavien asiakkaiden viihtymistä, rahattomat menkööt muualle. Pysäköintihallit lienevät torjuvien tilojen malliesimerkki, moni haluaa niihin sisään, mutta myös nopeasti ulos.

Kalevalan 25. runossa kerrotaan, miten Ilmarinen palaa kosioretkeltä Pohjolasta morsian mukanaan. Runossa hahmotellaan arkkityyppinen kotimaisema, jollaista moni suomalainen edelleen tavoittelee, vähintäänkin lomapaikkaa valitessaan. Jo esivanhemmat tiesivät, miten viihtyisyyttä luodaan. Mitkä ovat meidän aikamme keinot?

”Ohoh kullaista kyläistä,

maan parasta paikaistani!

Nurmet alla, pellot päällä,

keskellä kylä välillä;

kylän alla armas ranta,

rannassa rakas vetonen:

se sopivi sorsan uia,

vesilinnun vieretellä.”

(Kalevala XXV: 375-382)

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Roihuvuoren koulu

video by Aino Salmi

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistit esittelyssä: Roihuvuoren koulu

video by Aino Salmi

Roihuvuoren koulun peruskorjauksen pääsuunnittelija Timo Jeskanen kertoo, mikä hankkeessa oli haastavinta? Miten 60-luvun betoniarkkitehtuuri taipui eismerkiksi nykypäivän ilmanvaihtovaatimuksiin?

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon julkistamisen kynnyksellä kävimme haastattelemassa finalistikohteiden suunnittelijoita.  Kaikki finalistit ovat tällä kertaa peruskorjauskohteita.

Ensimmäisenä vuorossa on vuonna 1967 valmistunut Professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelema Roihuvuoren koulu. Ulkoapäin yksinkertainen, suorakaiteen muotoinen rakennus kätkee hienostuneella luonnonvalon ohjaamisella jäsennetyt sisätilat. Ilmanvaihdon uudistamiseksi rakennettiin kaksi rakennuksen pituussuuntaista huoltotunnelia. Alas lasketut kattovyöhykkeet sijoitettiin opetustiloissa käytäväseinän ylälasin alapuolelle. Näillä oivalluksilla rakennuksen alkuperäinen tilarakenne saatiin säilytettyä. Peruskorjauksen suunnittelusta vastasi Jeskanen–Repo–Teränne Arkkitehdit.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuussa videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail