Arkkitehtipäivien jatkotunnelmia horisontin takaa

Havu Järvelä

Arkkitehtipäivien jatkotunnelmia horisontin takaa

Kirjoittaja on toisen vuosikurssin arkkitehtuurin opiskelija Aalto-yliopistossa.

Tanssilattialla pyörähtelevät niin juhlien järjestäjät, SAFAn uudet kunniajäsenet kuin me juhlissa töissä olevat opiskelijat.

Kun Arkkitehtipäivien gaalaillallinen julistetaan päättyneeksi, Telakan jatkotilan valot kirkastuvat. Illastajien järjestys vaihtuu kuhisevaksi joukoksi, joka velloo loungen ja jatkotilan välissä. Jatkojen esiintyjän Berlin Nunin sähisevä energia houkuttelee juhlijoita tanssimaan. Tanssilattialla pyörähtelevät niin juhlien järjestäjät, SAFAn uudet kunniajäsenet kuin me juhlissa töissä olevat opiskelijat. Baaritiski kutsuu juhlijoiden massasta esiin sormia, jotka kurottavat kohti uutta viinilasillista. Beyond the Horizons & Berlin Nun 2

Telakan ovien edessä tupakat välähtelevät rytmikkäästi. Onnellinen puheensorina kaikuu kevään kirpeässä yössä. Näkökentän täyttää valtava ranskalainen sota-alus, joka on ankkuroitu viereiseen laituriin. Aluksen valot ovat sammuneet aikaa sitten, ja laivan miehistö on nukkumassa tai kadonnut kaupungin yöelämään. Massiivisen rungon liikkumattomuutta rikkoo vain keulan pieni kohteliaisuuslippu. Se heilahtelee laiskasti satunnaisissa yötuulen puuskissa.

Huomaamattomasti yö alkaa taittua aamuksi ja riffit vaihtuvat kiivasrytmiseen konemusiikkiin. Sisätilassa leijuu raskasta usvaa, jonka värivalot maalaavat punertavaksi. Juhlijat valuvat yksi toisensa jälkeen kohti ulko-oven pitkää taksijonoa. Työntekijät korjaavat tiskiltä viimeisiä nautittuja viinilaseja. Lähden yöhön metsästämään ensimmäistä aamubussia.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Koetut talot, merkitykselliset talot

Iida Kalakoski

Koetut talot, merkitykselliset talot

Kirjoittaja on arkkitehtuurin historian yliopisto-opettaja Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä SAFAn koulutus- ja tutkimustoimikunnan puheenjohtaja.

Moni talo tai paikka tulee merkitykselliseksi siihen liittyvien muistojen tai tarinoiden kautta. Oikeastaan taloja ja tarinoita on vaikea edes erottaa toisistaan.

Osaatko sinä nimetä talon, joka teki sinusta sinut? Tai rakennusta, joka teki sinusta sellaisen arkkitehdin tai arkkitehtuurin kuluttajan, joka olet nyt? Onko joku talo ollut sinulle erityisen rakas, merkityksellinen tai vaikuttava?

Palasimme hiljattain opiskelijoiden kanssa Nykyajan arkkitehtuurin historian ekskursiolta Pariisista. Elämyksellinen matka oli minulle ja professori Olli-Paavo Koposelle myös eräänlainen muistomatka, sillä edesmennyt kollegamme Marianna Verhe ideoi matkaa vielä reilu vuosi sitten ja elätteli toiveita päästä matkalle mukaan.

Ekskursion eräänä pääkohteena oli Pierre Chareau’n ja Bernard Bijovet’n suunnittelema Maison de Verre, joka oli myös eräs Mariannan lempirakennuksista. Lasisuudestaan ja metallisuudestaan huolimatta talo näyttäytyi minulle kujeilevana, lämminhenkisenä ja ihmisläheisenä, mikä sai minut miettimään ihmistä, jolle tämä talo oli ollut erityisen merkityksellinen. Kertovatko talot, joista pidämme jotain myös itsestämme? Väittäisin, että arkkitehtoniset mieltymyksemme ilmentävät aina muutakin kuin vuosien opiskelun tai suunnittelutyön kerryttämää asiantuntemusta. Joukossamme on niin mahtipontisuuden, värikylläisyyden kuin patinankin ystäviä, ja osittain nämä mieltymykset ovat synnynnäisiä ja persoonaamme liittyviä.

Ekskurioseurue Alvar Aallon Maison Louis Carrén edustalla toukokuussa 2017.
Ekskurioseurue Alvar Aallon Maison Louis Carrén edustalla toukokuussa 2017.

Moni talo tai paikka tulee merkitykselliseksi siihen liittyvien muistojen tai tarinoiden kautta. Oikeastaan taloja ja tarinoita on vaikea edes erottaa toisistaan. Toki on myös taloja, jotka vaikuttavat nimenomaan arkkitehtuurinsa, tilallisuutensa, materiaaliensa tai materiaalisuuteen liittyvien kvaliteettiensa kautta. Silloin arkkitehdin opinnot voivat auttaa erittelemään näitä tekijöitä, vaikka itse vaikutelmat syntyvät myös ilman kykyä niiden analysointiin.

Onko sitten merkitystä sillä, kuka esitteli talon sinulle tai kuka kertoi sen erityisyydestä? Oliko hän luennoitsija, maallikko vai arvostettu kollega? Vai oletko oivaltanut talon erityisyyden aivan itse? Toki lukijoiden joukossa on niitäkin, jotka ovat saattaneet piirtää merkityksellisimmän talonsa itse.

Itse en kuulu tähän armoitettuun joukkoon, enkä ehkä tule koskaan kuulumaankaan. Opettajana saan kuitenkin viedä opiskelijoita rakennuksiin, joista saattaa tulla heidän merkityksellisiä talojaan. Tai ainakin jokainen vierailu tuo opiskelijan lähemmäs ”sen oikean” löytämistä kehittämällä näkemystä, arviointikykyä ja yhtä kaikki – kasvattamalla nähtyjen ja koettujen kohteiden määrää ja siten lisäämällä merkityksellisen kohtaamisen mahdollisuutta.

Tampereen teknillisellä yliopistolla pidämme ensimmäisen vuosikurssin arkkitehtuurin historian viikoittaiset luennot eri paikoissa ympäri Tampereen keskustaa. Syksyisen löytöretken aikana vierailemme luentojen yhteydessä yli kymmenessä mielenkiintoisessa rakennuksessa, muiden muassa Aarne Arvin suunnitteleman Virastotalon valtuustosalissa, Wivi Lönnin suunnittelemalla paloasemalla ja Pietilöiden suunnittelemassa pääkirjasto Metsossa. Kaikkiin näihin kohteisiin liittyy myös pieni suunnittelullinen harjoitustehtävä, ja tarkoituksena onkin saada opiskelijat katsomaan maailmaa ja rakennettua ympäristöä suunnittelijan silmin. Ei haittaa, vaikka matkan varrella joku löytäisi myös oman merkityksellisen rakennuksensa! Arkkitehtuuri on paitsi tilaa ja tarpeiden tyydyttämistä, myös elämysten ja kokemusten näyttämö.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Otaniemen kampus uudistuu

Otaniemen kampus uudistuu

video by Aino Salmi

Vierailimme Arkkitehtipäivien ekskursioilla uudistuvalla Otaniemen kampuksella. Miten v. 1966 Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Dipoli on palautettu entiseen loistoonsa? Onko Aallon v. 1970 suunnitteleman rakennuksen muutos uudenaikaiseksi Harald Herlin -oppimiskekukseksi onnistunut?

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuussa videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla. Tällä kertaa vierailimme Arkkitehtipäivien ekskursioilla Dipolissa ja Harald Herlin -oppimiskekuksessa. Alvar Aallon suunnittelema, vuonna 1970 valmistunut Aalto-yliopiston kirjastorakennus Otaniemen ytimessä on peruskorjattu. Talosta on kuoriutunut monikäyttöinen ja moderni oppimiskeskus opiskelijoille, henkilöstölle ja muille asiakkaille. Myös v. 1966 Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Dipoli on peruskorjattu entiseen loistoonsa ja aukeaa syksyllä Aalto yliopiston uutena päärakennuksena.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Vaiettu on hankala voitettava

Elli Maalismaa

Vaiettu on hankala voitettava

Kirjoittaja on työskennellyt kaupunkisuunnittelijana mm. Oulun keskustaprojekteissa, Keski-Vantaan aluearkkitehtina ja viimeksi Optiplanissa. Kuva: Jukka Harju

Yhdyskuntasuunnittelu, rakennusala, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut ovat erityisen alttiita korruptiolle. Kun tämä tuhatpäinen lohikäärme luikertelee salakavalasti organisaatiosi rakenteisiin, saatat olla pulassa. Kerron siitä.

Kun toimittaja Ruben Stiller puhui peloistaan Ylen sananvapausjupakan yhteydessä, se tuntui yllättäen tutulta. Olen itsekin pelännyt, varsinkin silloin kun virka-arkkitehtina jouduin Vantaan korruptiovyyhdin rikostutkinnan todistajaksi. Se oli hyppy outoihin kokemuksiin ja kysymyksiin.

Korruptio on piilotoimintaa, yleisimmin lahjontaa ja suosimista. Yhdyskuntasuunnittelu, rakennusala, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut ovat erityisen alttiita korruptiolle. Kun tämä tuhatpäinen lohikäärme luikertelee salakavalasti organisaatiosi rakenteisiin, saatat olla pulassa. Kerron siitä.

Vuosina 2007–11 lahjonnasta syytetyn  toimiston suunnitelmia ilmestyi kiihtyvään tahtiin tiimimme työpöydille. Arkkitehdit olivat varuillaan. Mistä tämä työ taas tuli ja mihin se liittyi? Syystäkin tiimimme alkoi pikkuhiljaa ahdistua, enkä edes esimiehenä voinut auttaa tarpeeksi.

Vantaan yksityisillä maanomistajilla tai heidän edustajillaan oli usein konsulttina syytetyn toimisto, jonka suunnitelmilla ”tiedettiin” kaavojen menevän nopeasti läpi. Otsikoiden ”kaavakuningatar” oli kuitenkin tarua, sillä kaava-asiakirjat laadittiin arkisesti kaupungin omana työnä. Niiden valmistelu kesti vain keskimääräistä kauemmin.

Vielä rikostutkinnan aikana pulpahti pintaan rakentamisesitys, josta emme saaneet riittävän erilaisia vaihtoehtoja. Syy selvisi, kun rakennusliikkeen toimitusjohtaja kertoi rehellisesti hankkeensa alkuneuvotteluista syytetyn apulaiskaupunginjohtajan kanssa. Suunnitteluvarauksen lähtökohdilla olisi toteutunut väärän kokoinen asuntoalue arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.

Vaikka kunnissa lait ja ohjeistukset tunnetaan, pitkäaikaisia ”talon tapoja” ei välttämättä pidetä epäeettisinä. Tähän liittyen väärän sopimisen liepeillä tapahtuvat asiat asettavat virka-arkkitehdit hankalaan välikäteen. Pitääkö yrittää tehdä sovitun sisällön pohjalta parhaansa vai uskaltaako asettua vastahankaan? Mm. tämän takia korruptioepäilyistä pitäisi pystyä ilmoittamaan turvallisesti.

Virka-arkkitehdit ja asiantuntijat ovat vastuullista väkeä. Ehkä juuri siksi työyhteisön oli vaikea ymmärtää rikosepäilyjä ja tutkintaa, joka välillisesti koski omaa työtä. Kukin suhtautui tilanteeseen tavallaan. Lehtijutut taas olivat oma lukunsa. Toimittajille oli parempi vastata kuin olla vastaamatta. Siilipuolustuksessa oli unohtua, että kunnilla kaikki on julkista. Onhan salailu muutenkin syvältä.

Keskusrikospoliisissa todistaminen pelkistyi vakavaan kysymykseen: Olenko tietämättäni lain mukaisella kaavaprosessilla ja allekirjoituksellani pesemässä puhtaaksi muiden tekemiä filunkeja ja tukemassa epäeettistä toimintaa? Ratkaisin kysymyksen omalta osaltani vaihtamalla työpaikkaa.

Viime syksynä olin monen muun kollegan tavoin todistajana käräjäoikeudessa. Sen jälkeen tuli kuitenkin vahva olo – tätä ei enää kenellekään.

Viime vuoden aikana lähes kaikki viranomaiset, joille asia kuuluu, ovat kirjanneet korruption torjunnan tavoitteekseen. Moni asia on korjaantunut myös Vantaalla, jossa on muutettu maapolitiikkaa, laadittu eettinen ohjeisto ja parannettu toimintakulttuurin läpinäkyvyyttä.

Toivoa siis on. Jokaisen korruptiotapauksen paljastuminen ja selvittäminen parantaa koko maankäyttö- ja rakennusalan toimintatapoja. Se antaa myös lujaa pohjaa arkkitehtien työlle luoda hyvää arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Haastattelussa SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi

videon tuotanto: Aino Salmi

Haastattelussa SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi

Miltä näyttää 125 vuotias SAFA? Miksi arkkitehdiksi edelleen kannattaa valmistua? Miten arkkitehdit pysyvät nopeasti digitalisoituvan rakennusalan kehityksessä mukana?

SAFA 125 juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuussa videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla. Tällä kertaa haastattelussa Arkkitehtipäivien kynnyksellä SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi. Miltä näyttää 125 vuotias SAFA? Miksi arkkitehdiksi edelleen kannattaa valmistua? Miten arkkitehdit pysyvät nopeasti digitalisoituvan rakennusalan kehityksessä mukana?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Naisten palkat laahaavat jäljessä

Hanna Huotari

Naisten palkat laahaavat jäljessä

Kirjoittaja on TEKin arkkitehtien työmarkkina-asioista vastaava asiamies.

Työnantajalla on juridinen velvollisuus laatia palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jos henkilöstön määrä on vähintään 30 työntekijää. Tällöin tehdään myös palkkakartoitus.

Naisten euron suuruudesta ja tasa-arvoisesta työelämästä puhutaan paljon. Se puhutti myös arkkitehtejä TEKin arkkitehtiraadin vuosikokouksessa maaliskuussa. Kokouksessa ihmeteltiin tuoreen työmarkkinatutkimuksen tuloksia, jotka osoittivat, että naisten palkat laahaavat jäljessä verrattuna miehiin arkkitehtisuunnittelualalla. Osallistujat olivat hämmentyneitä, koska alaa pidetään osaamisvetoisena ja sukupuolineutraalina.

Työmarkkinatutkimuksen mukaan arkkitehtien mediaanipalkka oli 4 202 euroa kuukaudessa lokakuussa 2016. Palkka on noussut edellisestä vuodesta 2 prosenttia, keskiarvopalkka 0,4 prosenttia. Naisten mediaanipalkka oli 4 000 euroa ja miesten 4 500 euroa kuukaudessa. Naisten palkat olivat miesten palkkoja pienemmät lähes kaikissa ikäryhmissä ja toimiasemissa.

Mistä tämä johtuu? Perinteisiä selityksiä asialle löytyy. Naiset ovat kuulemma ujompia pyytämään palkkaa. Tämä ei näyttäisi pitävän paikkaansa siinä vaiheessa, kun työura alkaa. Naisten palkat kohoavat ikäryhmässä 30-34 jopa jonkin verran miesten palkkojen yläpuolelle. 35-39 ikäryhmässä palkkaero on vielä pieni, joskin jo kääntynyt toisin päin.

Iskeekö ujous vasta siinä vaiheessa, kun kokemusta on karttunut ja osaaminen kasvaa? En usko. Perheen perustaminen ja perhevapaat lienevät yksi syy, miksi naisten palkat tipahtavat heti seuraavassa ikäryhmässä. Naiset pitävät edelleen suurimman osan perhevapaista. Palattuaan takaisin työelämään naisten palkat eivät myöskään kehity vastaavaan tahtiin. 40-44 vuotiaana nainen on uransa huipulla palkallisesti, mutta tällöin palkkaero suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen on jo parisataa euroa kuukaudessa. Tämän jälkeen naisten palkkakehitys pysähtyy. Vanheneva arkkitehtinainen ei tutkimustulosten valossa ole työmarkkinoiden lemmikki: palkka jumittelee samalla tasolla eläkeikään saakka, jopa hieman laskee.

Johtuvatko palkkaerot väitteestä, että miehet johtavat ja naiset asiantunteilevat? Ei pidä paikkaansa: niin asiantuntijoissa, keskijohdossa kuin johdossakin naisten ja miesten välinen palkkaero näkyy selkeästi. Johtajanaisen mediaanipalkka on parisataa euroa pienempi kuin mieskollegan. Asiantuntijatehtävissä palkkaero on vielä suurempi.

Velvollisuus puuttua epäkohtaan on niin työntekijöillä kuin -antajilla. Omaa työtä tulee arvostaa, eikä harmaata palkkapolitiikkaa pidä hyväksyä. Työnantajan etu on, että panostetaan läpinäkyviin rakenteisiin – parhaita ammattilaisiahan työhön halutaan. Työnantajalla on juridinen velvollisuus laatia palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jos henkilöstön määrä on vähintään 30 työntekijää. Tällöin tehdään myös palkkakartoitus. Kartoitus tuo esiin naisten ja miesten palkat eri vaativuustasoilla sekä mahdolliset palkkaerojen syyt. Pienemmät yritykset ovat velvollisia noudattamaan tasa-arvolakia, vaikka niiden ei suunnitelmaa tarvitse laatiakaan. Perusteeton palkkaero samaa tehtävää tekevän naisen ja miehen välillä on kiellettyä syrjintää ja asia tulee korjata.

Mikäli henkilöstön edustajien määrä (työsuojeluvaltuutetut, luottamusmiehet- ja valtuutetut) alalla kasvaa, palkkaeroihin pystytään puuttumaan paremmin. Edustajien tehtäviin kuuluu omalta osaltaan huolehtia, että suunnitelmat tehdään asianmukaisesti ja tasa-arvo toteutuu työpaikalla. Muutokset eivät tapahdu tyhjiössä ja itsekseen. Läpivienti vaatii aina ponnistelua. Ajan kypsymistä on turhaa jäädä odottelemaan, varsinkaan tässä asiassa.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Piirtämisen ulottuvuuksia

Liisa Kanerva

Piirtämisen ulottuvuuksia

Kirjoittaja on arkkitehti ja kuvataiteilija, TkT ja arkkitehtuurin historian dosentti Aalto yliopistossa.

Italialaiskaupungin äänet ja muut aistimukset olivat tallentuneet piirustuksiini. Niitä maistellessani oivalsin, että keskiajan tunnelma piili kaupungin infrastruktuurissa: kapeissa kivikaduissa, muureissa ja suihkukaivoissa. Kaupungin peruselementit olivat kivi ja vesi kuten keskiajallakin.

Työskentelen arkkitehtuurin ja kuvataiteen rajapinnalla toisinaan arkkitehtina, toisinaan kuvataiteilijana, parhaimmillaan kuitenkin sekoituksena kumpaakin. Kaikissa rooleissani käytän tietotekniikkaa tarpeen mukaan, mutta mieluiten suunnittelen ja havainnoin piirtämällä kynällä paperille.

Piirtäminen on aivan omanlaisensa havainnointitapahtuma. Se vaatii keskittymistä ja aikaa. Piirtäessäni katseeni liikkuu, tarkentuu joihinkin kohtiin ja ohittaa jotkut muut. Ajatukseni liikkuu, vertailee, tekee huomioita. Usein liikun itsekin ja yhdistän samaan piirrokseen useita näkökulmia. Tällä erää piirrän kuvataiteilija/arkkitehti/tutkija- työryhmän jäsenenä. Ryhmä tutkii erään italialaiskaupungin historiallista keskustaa ja luo taiteen keinoin näyttelyn: ”Miltä keskiaika näyttää nyt”.

Tavoitteeni oli alusta asti kaupungin keskiaikaväritteisen tunnelman siirtäminen näyttelytilaan. Lähdin ensimmäiselle materiaalinkeruumatkalle ilman taustatutkimuksia, koska arvelin niiden häiritsevän tunnelman tavoittamista. Perillä kuljin turistin tavoin kaupunkia ihmetellen. Kun käsitykseni kaupungin rakenteesta selkiytyi, kaivoin esiin kynän ja luonnoskirjan ja ryhdyin piirtämään.

Aluksi piirsin vain varjoja hahmottaakseni rakennusmassojen perusmuodot, kuten muurit, korkeat nelikulmaiset tornit ja erilaiset holvit. Sitten löysin rakennuksia, joita halusin tarkastella pitempään. Niitä piirtäessä aikakerrostumat alkoivat erottua. Taloja oli vuosisatojen kuluessa korjattu, fasadeja muokattu muodinmukaisiksi, ja tiloja tehty käyttöön sopivimmiksi. Joitakin rakennuksia oli restauroitu ja toisia rakennettu kokonaan uudestaan keskiaikaiseen asuun. Aidosta ja alkuperäisestä keskiaikaisista arkkitehtuurista löytyi lopulta korjausten, muutosten ja restaurointien seasta vain fragmentteja: ikkunan kehyksiä, portaaleja, pylväitä ja kapiteeleja.

Tietenkin elävässä kaupungissa rakennuksia korjataan ja kuluneita osia vaihdetaan uusiin. Olin kuitenkin vähän pettynyt, ja kaupungin keskiaikainen tunnelma oli mielessäni huvennut melko ohueksi.

Kun myöhemmin Suomessa selasin luonnoskirjojani, mieleeni palautuivat piirtämistilanteet. Muistin miten istuin palellen pienen kirkon kylmällä kiviportaalla ja tutkin aukion toisella puolella kohoavaa rakennusta. Aamun kylmyys katosi vähitellen, ja varjot hälvenivät. Lehtiöön syntyi kuva toisensa jälkeen. Kyyhkyset kujersivat katoilla. Ohikulkijoita oli harvakseen. Muistin askelten äänen ja koiranulkoiluttajan, joka pysähtyi juttelemaan. Muistin keskipäivän kuumuuden, suihkukaivon virkistävän veden, ja sen, miten aamuin ja illoin autojonot täyttivät kapeat kadut.

Italialaiskaupungin äänet ja muut aistimukset olivat tallentuneet piirustuksiini. Niitä maistellessani oivalsin, että keskiajan tunnelma piili kaupungin infrastruktuurissa: kapeissa kivikaduissa, muureissa ja suihkukaivoissa. Kaupungin peruselementit olivat kivi ja vesi kuten keskiajallakin. Rakennukset oli muurattu kivistä. Kaupunkia ympäröi vanha kivimuuri, ja sitä halkoivat kapeat kivetyt kadut. Pienillä aukioilla vesi pulppusi yhä keskiajalta peräisin olevissa suihkukaivoissa.

Seuraavalle matkalle otin mukaan äänityslaitteet. Sain tallennettua kivikaupungin kaiut, suihkukaivojen solinan sekä kyyhkysten ääntelyn. Otin mukaan autojen hurinankin, koska se on olennainen osa keskiaikaisen kaupungin nykyisyyttä. Näyttelyssä piirustukseni ovat esillä niin, että niihin liittyvä äänimaisema on muidenkin kuin itseni kuultavissa.

 

P.S. Työryhmän muut jäsenet ovat kuvataiteilija Kaisu Koivisto ja arkkitehti/kuvataiteilija sekä arkkitehtuurin tutkija Anu Koponen. Näyttely avataan elokuussa Turussa Aboa Vetus & Ars Novan Omatilassa, ja joulukuussa Villa Lanten loggiassa Roomassa.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Pysäköinti – mahdolliset ja mahdottomat tulevaisuudet

Vesa Ijäs

Pysäköinti – mahdolliset ja mahdottomat tulevaisuudet

Kirjoittaja on arkkitehti, joka toimii Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksessa (ARA) kehittämisjohtajana. ARA myöntää asumiseen ja rakentamiseen liittyviä avustuksia, tukia ja takauksia sekä kehittää ja uudistaa laadukasta ja kohtuuhintaista asumista.

Keskimäärin 40 000 € arvoisella rakenteellisella autopaikalla on keskimäärin 11,5 vuotias harmaa Toyota, Volkswagen tai Volvo, jonka keskimääräinen autokaupan myyntihinta on noin 4 000 €. Vuorokausitasolla autopaikat ovat kuitenkin keskimäärin tyhjillään.

Suomen Epätieteellinen Seura esittelee verkkosivuillaan kaamoslampun, jolla kesäyön valoisuudesta kärsivät saavat helpotusta oloonsa. Keksintö on mustaksi maalattu hehkulamppu. Thomas Edison sai patentin vuonna 1880 hehkulampulle, jonka tarkoituksena oli tuottaa valoa ”pimeydestä kärsiville”.

Kaamos- tai hehkulamppu, valo ja varjo, tulevat väistämättä mieleen, kun tarkastelee maankäytön, liikenteen ja asumisen sopimuksia (MAL vuosille 2016-2019)”, jotka valtio solmi suurimpien kaupunkiseutujen kanssa. Sopimuksilla tuetaan kaupunkiseudun kuntien sekä kuntien ja valtion yhteistyötä yhdyskuntarakenteen ohjauksessa sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa (YM).”

Pääkaupunkiseudulla on tavoitteena kehittää joukkoliikenteeseen tukeutuvia uusia asuinalueita. ARA myöntää hakemuksesta MAL-sopimuksen piirissä oleville kaupungeille ja kunnille avustuksia infran rakentamiseen sekä vuokra-asuntotuotantoon. Valtion panostus on merkittävä. Vuonna 2019 Helsingin seudulla asuntotuotannon tavoite on 16 500 asuntoa. Kerrosalana tämä tarkoittaa keskimäärin noin 1,1 milj. kem2/ vuosi. Tästä määrästä kohtuuhintaisina ARAn vuokra-asuntoina toteutetaan PKS-kunnissa 30% (Helsinki, Espoo, Vantaa).

Kaamoslamppu syttyy kaksoisinvestointien vuoksi. Valtio antaa rahaa esimerkiksi kehäradan toteuttamiseen ja joukkoliikenteen kehittämiseen samalla, kun kunnat kaavoittavat yksityisautoiluun perustuvia asuinalueita. Kaksoisinvestointi realisoituu rakenteellisen pysäköinnin toteuttamisena. Keskimääräinen rakenteellisen pysäköintipaikan arvonlisäverollinen hinta PKS-seudulla on ARA-kohteissa noin 40 000€/autopaikka. Kaavoihin sisällytetyt rakenteelliset pysäköintipaikkavaatimukset ovatkin ARAn näkökulmasta katsottuna hankalia. Kohtuuhintaisessa asuntorakentamisessa rahoitus pitäisi käyttää pysäköintipaikkojen rakentamisen sijasta asuntoihin. Pysäköintipaikat rahoitetaan ja aikanaan korjataan valtion tuella.

Pysäköinti

Vuoden 2016 lopussa koko maassa liikennekäytössä olevia henkilöautoja oli 2 652 765 (Tilastokeskus). Näiden henkilöautojen keski-ikä oli 11,5 vuotta (Trafi). Liikenteessä joka kolmas vastaantuleva henkilöauto on joko Toyota, Volkswagen tai Volvo, yleisimmän auton värin ollessa harmaa (Tuulilasi 2015).

Voidaan siis todeta, että keskimäärin 40 000€ arvoisella rakenteellisella autopaikalla on keskimäärin 11,5 vuotias harmaa Toyota, Volkswagen tai Volvo, jonka keskimääräinen autokaupan myyntihinta on noin 4 000€. Vuorokausitasolla autopaikat ovat kuitenkin keskimäärin tyhjillään. Näiden tietojen ”valossa” pitäisi kaamoslampun sijasta edes jossain syttyä Edisonin lamppu.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Nuoret arkkitehtiyrittäjät haastattelussa

Nuoret arkkitehtiyrittäjät haastattelussa

video by Aino Salmi

Nuorten toimistojen vetäjät kertovat, mikä toimiston pyörittämisessä motivoi ja miltä arkkitehtiyrittäjän tulevaisuus näyttää? Entä minkälaista toimintaa Hesa-SAFA tarjoaa jäsenilleen SAFA 125 -juhlavuonna?

SAFA 125 juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuussa videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla. Tällä kertaa pääsemme seuraamaan osastotoimintaa parhaimmillaan: Hesa-SAFAn Uudet toimistot -tapahtumassa valmistauduttiin tilaajien kohtaamiseen pitchauskoulutuksella. Toimistojen vetäjät kertoivat, mikä toimiston pyörittämisessä motivoi ja miltä arkkitehtiyrittäjän tulevaisuus näyttää? Entä minkälaista toimintaa Hesa-SAFA tarjoaa jäsenilleen SAFA 125 -juhlavuonna?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kuka on oikea arkkitehti?

Aaro Artto

Kuka on oikea arkkitehti?

Kirjoittaja toimii osakkaana Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka -toimistossa.

Arkkitehdin titteli tuntuu olevan halutumpi kuin koskaan, vaikka ammattitaitoisetkin suunnitelmat herättävät usein kovaa kritiikkiä somessa ja perinteisessä mediassa.

Mustiin vaatteisiin tai Marimekkoon pukeutunut arkkitehti näyttää kadonneen jonnekin. Tilalle on tullut leegio mitä erilaisimpia ihmisiä, joiden ammattikuva on monipuolistunut, sirpaloitunut ja kehittynyt sellaiseksi, ettei yhteistä identiteettiä ole enää helppo määritellä. Arkkitehteja ja -tehtejä vilisee mediassa mitä oudoimmissa yhteyksissä.
Sote-arkkitehti, IT-arkkitehti, järjestelmäarkkitehti, web-arkkitehti…
Kaiken aikaa lisääntyvät ammattinimikkeet, joihin liittyy arkkitehdin titteli, vaikka tehtävät eivät liittyisikään rakentamiseen. Arkkitehti on vakiintunut yleiskielessä kuvaamaan monen asian tai järjestelmän suunnittelijaa tai alullepanijaa. Uutena ilmiönä ovat vielä ihmiset, jotka ovat ryhtyneet arkkitehdeiksi tai kaupunkisuunnittelijoiksi harrastuspohjalta – jos ei muuten niin jatkuvasti laajenevassa virtuaalimaailmassa.

corb-on-the-bill-2[1]
Le Corbusier 10 Sveitsin frangin setelissä
Corbukaan ei ollut arkkitehti
Arkkitehdin ammatti on ikivanha, vaikka alkujaan sitä tointa hoideltiinkin usein sivutoimisesti. Imhotepin (2600-luku eaa.) kerrotaan olleen eri jumaluuksien ylipappi sekä visiiri ja kaiken lisäksi vielä lääkäri ja insinööri muinaisessa Egyptissä. Hagia Sofian suunnittelija Isidoros Miletoslainen oli tiedemies ja matemaatikko, gotiikan luoja apotti Suger (1081 –1151) oli valtiomies ja historioitsija. Renessanssin mestariarkkitehdit Leonardo da Vinci ( 1452-1519) ja Michelangelo Buonnaroti (1475-1564), olivat moniosaajia, joille rakennusten suunnittelu oli vain yksi keino hankkia toimeentulonsa. Yksi kuuluisimmista barokin arkkitehdeista Balthasar Neumann (1687 –1753) oli alkujaan tykistöinsinööri.
Modernin ajan kuuluisin ja vaikutusvaltaisin arkkitehti Charles-Édouard Jeanneret-Gris l. Le Corbusier (1887–1965), toimi suunnittelijana koristemaalarin koulutuksella. Arkkitehtuurimaailman arvostetuimman Pritzker-palkinnon pokannut Tadao Andôkin (1941-) on itseoppinut arkkitehti. Arkkitehdeiksi ryhtyneet elokuvatähti Brad Pitt ja poppari Lauri Ylönen eivät ole huonossa seurassa.

50_DM_1996
Balthasar Neumann 50 Saksan markan setelissä.

Kaikki haluavat arkkitehdiksi
Arkkitehdin titteli tuntuu olevan halutumpi kuin koskaan, vaikka ammattitaitoisetkin suunnitelmat herättävät usein kovaa kritiikkiä somessa ja perinteisessä mediassa. Facebook-ryhmissä suunnitellaan kaupunkeja uusiksi tai vähintäänkin kerrotaan tiukkaan sävyyn ammattilaisille, miten kaupunkeja täytyy kaavoittaa ja rakennuksia suunnitella. Arkkitehtien suunnitelmat ovat milloin tylsiä, milloin liian värikkäitä. Rakennukset ovat joko liian korkeita tai matalia – yleensä toki vain huonosti suunniteltuja homeisia laatikoita, jos kommentteja on uskominen. Mikään suunnitelma ei voi tietenkään miellyttää kaikkia.
Arkkitehdin sirpaloituva ammattikuva
Medioiden tuputtama käsitys arkkitehdin roolista tuntuu vieraalta ja vanhanaikaiselta. Arkkitehdin ammattikuva on niin moninainen, ettei ole ihme, jos suurelle yleisölle jää epäselväksi mitä arkkitehdit tekevät. Arkkitehdin yliopistotasoinen koulutuskin on vain pohjana työuran kestävälle oppimiselle ja jatkokoulutukselle, joka pätevöittää ja valmistaa tekijänsä mitä erilaisimpiin tehtäviin.
Yllättävän suuri osa arkkitehdin tutkinnon suorittaneista päätyy tutkijoiksi, toimittajiksi, opettajiksi, rakennuttajiksi, vuorovaikutusasiantuntijoiksi, graafisiksi suunnittelijoiksi, lavastajiksi, tietomallintajiksi, rakennusvalvojiksi… On paljon ammatteja, joissa tarvitaan arkkitehdin asiantuntemusta. Erikoistuminen ja ammattikuvan sirpaloituminen jatkuvat rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelussa. Erilaiset suunnittelutehtävät ja -vaiheet jakaantuvat eri tekijöille ja suunnittelutoimistoille. Jatkuvasti kehittyvä tietotekniikka ja ohjelmistot merkitsevät todennäköisesti dramaattisia muutoksia tulevaisuudessa arkkitehdin ammattiin. Korvaako keinoäly lopulta arkkitehditkin?
Kenellä on oikeus käyttää arkkitehdin titteliä?
Keskustelu siitä, kenellä on oikeus käyttää arkkitehdin titteliä, on pahasti myöhässä. Silti ilman asianmukaista pätevyyttä esiintyvien arkkitehtien toimintaan on syytä reagoida viimeistään silloin kun ammattikunnan maine on kyseessä. Otsikoihin päätynyt lahjuksilla toimeksiantonsa hankkiva ”arkkitehtitoimisto” ei ole hyvää mainosta ammattikunnalle.
Suunnittelijarekisterit ovat tärkeitä arkkitehtisuunnittelijan pätevyyden tarkistamiseksi. Arkkitehdin työn arvostus riippuu kuitenkin lopulta vain osaamisesta eikä titteleistä tai vaikeasti määriteltävästä pätevyydestä.
Kehittyvä ammattitaito ja osaaminen varmistavat sen, että arkkitehtien osaamista tarvitaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Itseoppinut arkkitehti Lauri Ylönenkin näyttää tarvinneen oikean arkkitehdin apua visioidensa toteuttamiseen.

 

 

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail