Bruno Zevi 100 vuotta

Ari Hynynen

Bruno Zevi 100 vuotta

Kirjoittaja toimii arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen professorina Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksella ja Seinäjoen kaupunkilaboratoriossa.

Monet suuret nimet saivat tuntea hänen kynänsä ja kielensä terävyyden, jos olivat pettäneet modernit ihanteet. Hän ei säästänyt Corbusieria, Louis Kahnia, Mies van der Rohea, eikä edes Alvar Aaltoa, vaikka noteerasikin tämän korkealle.

Vuodelle 2018 näyttää kasaantuvan oikein merkkipäivien klusteri. Kansalaissodasta on kulunut 100 vuotta ja Alvar Aallon syntymästä 120 vuotta. Nämä ovat varmasti suomalaisille tärkeimmät, mutta miksei mukaan mahtuisi vielä yksi italialainenkin merkkipäivä? Bruno Zevi (1918-2000) olisi täyttänyt tammikuun 22. päivä 100 vuotta, jos olisi vielä elossa.

Zevi oli yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä arkkitehtuuriteoreetikkoja. Hänet tunnetaan erityisesti modernia arkkitehtuuria koskevista analyyseistaan. Zevin näkemykset olivat jyrkkiä ja kirjoitusten tyyli provokatiivinen. Monet suuret nimet saivat tuntea hänen kynänsä ja kielensä terävyyden, jos olivat pettäneet modernit ihanteet. Hän ei säästänyt Corbusieria, Louis Kahnia, Mies van der Rohea, eikä edes Alvar Aaltoa, vaikka noteerasikin tämän korkealle. Syyksi riitti, että joku näiden mestareiden rakennuksista näytti taantuvan klassiseen symmetriaan ja formalistiseen laatikkomaisuuteen.

Zevi oli tuottelias kirjoittaja, joka panosti paljon työnsä popularisointiin ja poleemisten lehtiartikkeleiden julkaisemiseen. Nämä saivat aikaan keskustelua, joka oli kuitenkin vain pintakohinaa hänen työnsä todellisen ytimen ympärillä. Sen keskeinen osa on luettavissa teoksesta ”Towards an Organic Architecture”. Italiankielinen alkuperäisteos julkaistiin jo vuonna 1945 Zevin ollessa vasta 27-vuotias. Juutalaisen syntyperänsä ja poliittisen aktiivisuutensa vuoksi hän joutui pakoilemaan Mussolinin hallintoa ja kirjoitti Lontoossa.

Zevi näki, miten Euroopassa valtaapitävät natsit ja fasistit hylkäsivät juuri vauhtiin päässeen modernin liikehdinnän ja palasivat klassiseen muotomaailmaan. Sama kehitys tapahtui Stalinin Neuvostoliitossa. Zevin intohimoinen vastakkainasettelu klassisen ja modernin välillä tuntuu kumpuavan hänen oman sukupolvensa elävästä kokemuksesta, mikä näkyy hyvin hänen akateemista teoretisointia kaihtavassa tavassaan ajatella ja kirjoittaa.

Hän palasi aina uudelleen modernin arkkitehtuurin alkulähteille. Ja tähän ”alkuperäisen” idean jahtaamiseen perustuu myös hänen omaperäinen tulkintansa orgaanisesta arkkitehtuurista. Toisin kuin orgaaninen usein ymmärretään, Zevi ei kytkenyt käsitettä fyysiseen muotoon. Hänelle orgaaninen tarkoitti kaikesta arkkitehtuurin ulkokohtaisesta säännöstöstä ja ennakkokäsityksistä luopumista, sekä keskittymistä rakennuksen sosiaaliseen sisältöön: siihen miten tila tukee ihmisten ja yhteisöjen elämää ja hyvinvointia. Arkkitehtuurin varsinaista materiaalia on tila, jonka ihmiselämän käytännöt luovat ympärilleen. Samansuuntaisia ajatuksia lausuttiin modernin arkkitehtuurin syntysanoissa.

Zevin näkemyksen mukaan Alvar Aalto edusti orgaanista ihannetta ja näin ollen myös modernin arkkitehtuurin alkuperäisiä periaatteita. Enso-Gutzeitin toimistotalo Helsingissä oli kuitenkin harmillinen paluu klassiseen laatikkoon, josta Zevi muistuttaa myöhemmissä kirjoituksissaan. Tosin vaikuttaa siltä, että hänen rankinglistansa oli lyöty lukkoon jo aikaisemmin. Zevi matkusteli Yhdysvalloissa 1940-luvun alkuvuosina ja tutustui Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuriin, josta ei löytynyt notkahduksia, ja jonka saattoi nostaa jalustalle omaan arvoonsa yli muiden.

 

Kirjallisuutta:

Dean, Andrea Oppenheimer (1983). Bruno Zevi on Modern Architecture. Rizzoli, New York.

Zevi, Bruno (1950). Towards an Organic Architecture. Faber & Faber, London. (Italiankielinen alkuperäisteos 1945)

Zevi, Bruno (1974). Architecture as Space. How to Look at Architecture. Horizon Press, New York. (Italiankielinen alkuperäisteos 1957).

Zevi, Bruno (1978). The Modern Language of Architecture. University of Washington Press, Seattle. (Italiankielinen alkuperäisteos 1973).

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kommentoi

Sähköpostiasi ei julkaista. Vaaditut kentät on merkitty *