Kaupunkipolitiikka, mitä se on?

Kaarin Taipale

Kaupunkipolitiikka, mitä se on?

Kaarin Taipale on tekniikan tohtori kaupunkitutkimuksen alalta. Taipale on toiminut mm. Arkkitehti-lehden päätoimittajana ja kuntien kestävän kehityksen maailmanjärjestö ICLEIn puheenjohtajana. Nykyään hän on Helsingin kaupunginhallituksen elinkeinojaoston ja Uudenmaan maakuntahallituksen jäsen.

Onko kaupungeilla porkkanoita yrityksille, jotka sitoutuvat paitsi julkisen liikenteen asiakkaiksi ja uusiutuvan energian käyttäjiksi, myös veroparatiisien välttäjiksi ja vajaatyökykyisten henkilöiden työnantajiksi?

Aluepolitiikka on tuttua, mutta miksi nyt halutaan kaupunkipolitiikkaa? Onko se kaupunkisuunnittelua, maaseutuvihaa vai luovan luokan mielistelyä?

Maailmassa yli puolet ja teollisuusmaissa noin 80% ihmisistä asuu kaupungeissa. Kasvava osa kansantuotteesta tehdään kaupunkiseuduilla. Tulevaisuuden työ on yhä enemmän kaupungeissa, joissa jo nyt on useampia työmahdollisuuksia kuin muualla. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Siksi isoissa kaupungeissa on myös muita enemmän sosiaalisia ongelmia.

Kaupunkipolitiikan tekijöitä ovat kaupungit itse voimavaroja ohjatessaan. Ovat ne siitä tietoisia tai ei, kaupunkipolitiikkaa tekevät myös ministeriöt, eduskunta, EU, YK, kansainväliset rahoituslaitokset ja ylikansalliset yritykset. Yhä useampi taho ymmärtää kaupunkien roolin itsenäisinä toimijoina ja toimintaedellytysten luojina.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa paikallishallinnolla on lähes samat vastuualueet kuin kansallisvaltiolla. Ulkopolitiikka nähtiin aiemmin diplomaattien yksinoikeutena, mutta kaupunkien globaaliverkostoista on tullut aktiivisen vuoropuhelun foorumeita ja kaupunkeja vertaillaan kansainvälisesti.

Maanosasta riippumatta paikalliset kysymykset ovat samoja: Miten järjestetään vettä, energiaa, asuntoja, liikennettä, työpaikkoja, koulutusta ja terveydenhoitoa kaikille? Ne toteuttavat myös globaaleja tavoitteita. Valtionpäämiehet allekirjoittavat kyllä ilmastosopimuksia, mutta käytännön toteutuksessa kaupungeilla on suuri rooli. Kiirehtiikö valtio apuun?

Joihinkin yhdyskuntarakennetta tukeviin raideinvestointeihin valtio on osallistunut, mutta ruuhkamaksuja raamittavaa lainsäädäntöä ei näy syntyvän. Tiehallinnon tiukka ote syvälle kaupunkeihin leikkaavista moottoriteistä on surkuhupaisa. Nykyhallituksen lepsu hyväksyntä hajarakentamiselle lyö korville kaikkia hyviä tavoitteita.

Hankintapolitiikan periaatteista päätetään EU:ssa. Kaupungit ovat yksityisen sektorin iso asiakas ja voivat halutessaan tukea ostoillaan innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden pääsyä markkinoille. Onko kaupungeilla porkkanoita yrityksille, jotka sitoutuvat paitsi julkisen liikenteen asiakkaiksi ja uusiutuvan energian käyttäjiksi, myös veroparatiisien välttäjiksi ja vajaatyökykyisten henkilöiden työnantajiksi?

Kaupunkipolitiikassakin on muotivirtauksensa. Monen kaupungin ykköstavoite on kansainvälinen kilpailukyky. Sillä tavoitellaan lisää ulkomaisia investointeja, lisää turisteja ja lisää ”luovaa luokkaa”, jota houkutellaan vapaamielisellä kaupunkikulttuurilla ja lattekahviloilla.

Elinkeinoelämä ei kuitenkaan tarvitse vain intialaisia huippujohtajia vaan myös ruohonjuuritason tekijöitä. Heille on järjestettävä peruspalveluita ja katto pään päälle, yksille luksuskämppä ja sitä useammille kohtuuhintainen vuokra-asunto. Asuntopolitiikka on kaupunkipolitiikan ydintä, mutta hallituksen vaatima lisäbyrokratia ara-asuntojen asukasvalintaan on elämälle vierasta.

Jos kaupunki on hyvä asukkailleen, se selviää kansainvälisessä kilpailussakin.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Etiikasta ja arkkitehtuurista

Lauri Jääskeläinen

Etiikasta ja arkkitehtuurista

Lauri Jääskeläinen, varatuomari ja valtiotieteen maisteri. Työskentelee ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla, RY Rakennettu Ympäristö -lehden päätoimittaja.

Arkkitehtikunnalla on oma roolinsa, kun ihmiskunta etsii ratkaisuja tulevaisuuteensa. Modernismin pioneereja elähdytti pyrkimys suurempaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja terveellisempiin asuinoloihin.

Köyhän Suomen nousu teollisuusvaltioiden eturiviin ei ole ollut yksiviivainen ja tuskaton projekti. Sotien jälkeinen siirtoväen asuttaminen pientiloille viivästytti elinkeinorakenteen modernisaatiota ja vinoutti yhdyskuntarakennetta. Laskun maksajiksi tulivat muun muassa kymmenet tuhannet 1960- ja 70 -luvuilla Ruotsiin muuttaneet. Kotimaa ei pystynyt heitä elättämään.

Arkkitehtikunnan panos jälleenrakennuskaudella oli huomattava. Rintamamiestalosta tuli käsite ja koti puolikkaalle sukupolvelle. Mutta myös kerrostaloarkkitehtuuri kehittyi, osin taloudellisten reunaehtojen, niukkuuden ja Aravan pakottamana tasolle, jota edelleen haikaillaan. Suurempi murros seurasi teollisen rakentamisen myötä. Arkkitehdit kokivat voimattomuutta eikä kriittisiä puheenvuoroja juuri esiintynyt kuin korkeintaan yleisenä kapitalismin vastustuksena.

Mikä on arkkitehtikunnan eettinen ja yhteiskunnallinen rooli tällä hetkellä? Maa on voimakkaasti jakautunut muutamaan kasvukeskukseen ja taantuvaan muuhun maahan. Rakentaminen on elpynyt, vaikka huippuvuosista ollaan vielä kaukana. Myös hitaammin kehittyvissä maakunnissa rakennetaan ja korvataan ”väärin” sijoittuneita rakennuksia uusilla. Arkkitehtien työllisyystilanne on hyvä, ja alalle kouluttautuvat voivat arvioida työmahdollisuutensa kelvollisiksi.

Vaikka taloustilanne on valoisampi kuin vuosiin, on taivaalla tummia pilviä. Globaalit uhkakuvat eivät ota väistyäkseen. Väestöräjähdys jatkuu, ja sitä myöten huoli resurssien riittävyydestä. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on eittämättä kysymys, jonka ratkaisusta riippuu enemmän kuin paljon. Vuonna 2016 kesken kansainvälisen tiedemiesuransa menehtynyt akateemikko, evoluutiobiologi Ilkka Hanski on vakuuttavasti pystynyt osoittamaan, millaista jälkeä luonnon monimuotoisuuden yksipuolistuminen yhdistettynä ilmaston lämpenemiseen tuottaa. Keskilämpötilan nousu kahdella asteella tällä vuosisadalla vie maapallon oloihin, jotka vallitsivat 3–5 miljoonaa vuotta sitten. Eliöstö ja kasvillisuus olivat silloin jotain aivan muuta mihin olemme sopeutuneet.[i]

Arkkitehtikunnalla on oma roolinsa, kun ihmiskunta etsii ratkaisuja tulevaisuuteensa. Modernismin pioneereja elähdytti pyrkimys suurempaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja terveellisempiin asuinoloihin. Kiintoisaa on, kuinka usein aivan muista syistä jonkin ilmiasun saaneesta muodostuu itseisarvoinen kaanon, jossa sen alkuperäinen tarkoitus hämärtyy. Modernismin demokraattinen muotokieli ja materiaalivalinnat omaksuttiin niin tehokkaasti, että ihminen ja humanismi rupesivat jäämään taka-alalle.

Imperatiiviksi tulleen energiatehokkuuden ei soisi muuttuvan pakkopaidaksi, jossa rakennuksen käytettävyys, viihtyisyys ja esteettinen korkeatasoisuus jyräytyvät. Arkkitehti- ja insinöörikunnan yhteistyö on välttämätöntä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan torjua ja samalla kertaa turvata korkeatasoinen rakennettu ympäristö.

Lähde: Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. Gaudeamus 2016.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Lomamatka herättää todellisuuteen

Aaro Artto

Lomamatka herättää todellisuuteen

Kirjoittaja toimii osakkaana Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka -toimistossa.

Ne joilla on mahdollisuus paeta ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärimmäisiä lämpötiloja, lentävät toiselle puolelle maapalloa niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Ne joilla ei ole, kärsivät tai kuolevat.

Olemme matkustaneet ilmastopakolaisiksi Toscanaan. Suomen epävakaisen kesäsään välttely on jo muodostunut tavaksi. Uhkaksi on noussut Etelä-Euroopan sietämätön kuumuus. Lämpötilan kohoaminen yli ruumiinlämmön aiheuttaa tukaluutta, jota on pakko paeta ilmastoituun autoon tai sisätiloihin.

Firenze 2017

Renessanssin syntypaikoilla massaturismi näkyy ja kuuluu katukuvassa. Meitä jäätelöä ja kylmiä juomia nauttivia turisteja on niin paljon, että lastenrattaiden työntäminen on paikoitellen vaikeaa ahtailla kujilla.

Shanghain yli 40 asteen lämpötilat ja ilmansaasteet saavat varakkaat kiinalaiset matkustamaan keskelle Etelä-Afrikan talvea jäähdyttelemään. Ne joilla on mahdollisuus paeta ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärimmäisiä lämpötiloja, lentävät toiselle puolelle maapalloa niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Ne joilla ei ole, kärsivät tai kuolevat.

Väestöräjähdys on saavuttanut Afrikan

Lomamatka on herättänyt todellisuuteen aiemminkin. Pari vuotta sitten olimme keskellä afrikkalaista savannia matkalla safarille. Ihmettelin muovipulloista kasattuja valtavia kekoja tien varsilla. Kyse oli alkeellisesta jätehuollosta – paimenten on pakko kerätä turistien roskat, muuten karja syö rutikuivassa maastossa muovijätteen ja kuolee sisäisiin verenvuotoihin.

Harvaan asutun jättiläismaanosan kasvava väestö kerääntyy suurkaupunkeihin, joiden liikenne ja talous kasvavat hurjaa vauhtia. Dar es Salaamin keskustassa tonttimaa voi maksaa enemmän kuin Lontoossa. Suurkaupungin jätteet pumpataan puhdistamattomina valtavaa putkea pitkin turkoosin väreissä kimmeltävään Intian valtamereen. Väestönkasvun ja kasvaneen elintason myötä luonnonvaraiset alueet pienenevät Afrikassa kuten muuallakin. Muualta maailmasta jo vuosisatoja sitten sukupuuttoon tapetut lajit ovat kohta muisto vain Afrikassakin.

Dar es Salaam 2014
Dar es Salaam 2014

Kehittyneen yhteiskunnan haavoittuvuus

Muutama vuosi sitten Japanissa maanjäristyksen aiheuttama tsunami oli tuhonnut ydinvoimalan ja rannikkokaupunkeja. Vielä pari kuukautta onnettomuuden jälkeen sähkön säännöstely oli pimentänyt mainokset ja sammuttanut rullaportaat Tokion metroverkosta. Koimme myös jälkijäristyksiä, jotka keinuttivat uhkaavasti jättiläisjousien varaan rakennettuja pilvenpiirtäjiä.

Tokio 2011
Tokio 2011

Vuosi sitten olimme Nizzassa seuraamassa Ranskan kansallispäivän paraatia. Tunteja myöhemmin samalla paikalla tapahtui tuhoisa terrori-isku. Kaukaiselta tuntunut uhka muuttui konkreettiseksi.

Minneköhän matkustaisimme ensi kesänä?

Etelä-Italiassa voi törmätä oikeisiin pakolaisiin ja Kreikan pätseihin ei voi matkustaa kesäaikaan pienen lapsen kanssa. Barcelonassa aktivistit tuhoavat turistibusseja vastalauseena massaturismille ja jakamistaloudelle, joka nostaa vuokrat ja hinnat alkuasukkaiden tavoittamattomiin. Jakamistaloudessa asunnon omistaja voi tienata kuukausivuokran verran muutamassa päivässä kuten vastikään asunnostaan irtisanottu firenzeläinen taksikuskimme kertoi.

Takaisin arki- ja virtuaalitodellisuuteen

Olen taas töissä, jossa voin turvallisesti uppoutua suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta. Ehkä teknologian kehittyminen sittenkin pelastaa maailman!

Aurinkokennoille mietitään sijoituspaikkoja rakennuksen katolta. Kuinka suuren osuuden nämä voivat korvata rakennuksen sähkönkulutuksesta? Sähkösuunnittelijan vastaukselle naureskellaan vaisusti suunnittelukokouksessa. Kaikkihan nyt tietävät, että kyse on vain symbolisesta eleestä. Ekologisuus tai kestävä kehitys ovat yhä useammin pelkkiä markkinointitermejä, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä.

Suunnittelen puista kerrostaloa arktisiin olosuhteisiin. Sellaisia halutaan nyt kaikkialle, koska laskennallisesti niiden aiheuttama hiilijalanjälki on vastaavia betonikerrostaloja pienempi. Yritän olla toiveikas, vaikka taustalla vaivaakin epäily, että metsien ja ilmastonmuutoksen kannalta sekin on kuin sammuttaisi metsäpaloa vesipistoolilla – pistoolilla, joka ruiskuttaa bensaa roihuaviin liekkeihin.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtuuriohjelma laadun ja identiteetin määrittäjänä

Pia Krogius

Arkkitehtuuriohjelma laadun ja identiteetin määrittäjänä

Kirjoittaja on oululainen arkkitehti ja SAFAn paikallisasiamies.

Vetovoimaista kaupunkia rakennettaessa nähtäväksi jää, kuinka kaupunki arkkitehtuuriohjelmaansa kirjattuja periaatteitaan noudattaa ja miten se lunastaa lupauksensa olla pohjoinen, kulttuuriympäristöänsä arvostava ja laadukas arkkitehtuurikaupunki.

Oulun kaupungin uusi arkkitehtuuriohjelma on valmistunut tänä keväänä.

Valtakunnallinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma laadittiin 1998 ja sitä seurasivat etujoukoissa Oulu ja Jyväskylä laatien omat ohjelmansa 2002. Paljon on kuitenkin ehtinyt vettä virrata Oulujoessa tuon ajankohdan jälkeen. Käsitys Oulun kaupungista kokonaisuutena on muuttunut kuntaliitosten moninkertaistettua sen pinta-alaa vuoteen 2013 mennessä. Uuden identiteetin rakentuessa uusi arkkitehtuuriohjelma tulee siis tarpeeseen ja ajoittuu hyvään ajankohtaan.

Ohjelmassa visioidaan Oulu pohjoisena arkkitehtuurikaupunkina jolla on vahva tahtotila olla vetovoimainen, monimuotoinen, yhteinen ja laadukas kaupunki. Esiin nostetaan rakennetun ympäristön kohtelua, suunnittelua ja toteuttamista koskevia toimenpiteitä, joilla tuo tavoite halutaan saavuttaa. Monipuolinen kulttuuriympäristö jossa vesistöt, rannat, maisemat ja pohjoinen sijainti nousevat painokkaina tekijöinä ohjelman nostoissa. Kaupunkiympäristön ja kulttuuriympäristön laatuun ja monipuolisuuteen halutaan panostaa ja ne nähdään myös vetovoimatekijöinä.

Ansiokasta on, että työtä on laadittu laajassa vuorovaikutuksessa. Ääneen ovat päässeet työn eri vaiheissa useat tahot. Työryhmätyöskentelyn lisäksi kuntalaiset ovat päässeet vastaamaan kyselyihin ja arkkitehtiopiskelijat osallistumaan työpajoihin. Työlle on saatu luotua tunnettuutta jo tekovaiheessa ja toivottavasti myös asukkaiden kansalaisen kiinnostus omaan ympäristöön on saatu herätettyä.

Arkkitehtuuriohjelmassa kaupunki kuvaa, mitä Oulu edellyttää niin itseltään kuin kumppaneiltaan korkeatasoisen kaupunkiympäristön rakentumiseksi. Tavoitteet ovat korkealentoisia ja hyviä, mutta nähtäväksi jää miten ohjelmassa kuvatut linjaukset saadaan jalkautettua.

Pohjoisen arkkitehtuurikaupungin arkkitehtuuriohjelmalla on vahva status, kaupunginvaltuusto on hyväksynyt sen tänä keväänä. Kaupungissa on meneillään herkillä alueilla suuria hankkeita. Vetovoimaista kaupunkia rakennettaessa nähtäväksi jää, kuinka kaupunki arkkitehtuuriohjelmaansa kirjattuja periaatteitaan noudattaa ja miten se lunastaa lupauksensa olla pohjoinen, kulttuuriympäristöänsä arvostava ja laadukas arkkitehtuurikaupunki. Millä vetovoima lopulta syntyy?

Tutustu Oulun arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Arkkitehtipäivien jatkotunnelmia horisontin takaa

Havu Järvelä

Arkkitehtipäivien jatkotunnelmia horisontin takaa

Kirjoittaja on toisen vuosikurssin arkkitehtuurin opiskelija Aalto-yliopistossa.

Tanssilattialla pyörähtelevät niin juhlien järjestäjät, SAFAn uudet kunniajäsenet kuin me juhlissa töissä olevat opiskelijat.

Kun Arkkitehtipäivien gaalaillallinen julistetaan päättyneeksi, Telakan jatkotilan valot kirkastuvat. Illastajien järjestys vaihtuu kuhisevaksi joukoksi, joka velloo loungen ja jatkotilan välissä. Jatkojen esiintyjän Berlin Nunin sähisevä energia houkuttelee juhlijoita tanssimaan. Tanssilattialla pyörähtelevät niin juhlien järjestäjät, SAFAn uudet kunniajäsenet kuin me juhlissa töissä olevat opiskelijat. Baaritiski kutsuu juhlijoiden massasta esiin sormia, jotka kurottavat kohti uutta viinilasillista. Beyond the Horizons & Berlin Nun 2

Telakan ovien edessä tupakat välähtelevät rytmikkäästi. Onnellinen puheensorina kaikuu kevään kirpeässä yössä. Näkökentän täyttää valtava ranskalainen sota-alus, joka on ankkuroitu viereiseen laituriin. Aluksen valot ovat sammuneet aikaa sitten, ja laivan miehistö on nukkumassa tai kadonnut kaupungin yöelämään. Massiivisen rungon liikkumattomuutta rikkoo vain keulan pieni kohteliaisuuslippu. Se heilahtelee laiskasti satunnaisissa yötuulen puuskissa.

Huomaamattomasti yö alkaa taittua aamuksi ja riffit vaihtuvat kiivasrytmiseen konemusiikkiin. Sisätilassa leijuu raskasta usvaa, jonka värivalot maalaavat punertavaksi. Juhlijat valuvat yksi toisensa jälkeen kohti ulko-oven pitkää taksijonoa. Työntekijät korjaavat tiskiltä viimeisiä nautittuja viinilaseja. Lähden yöhön metsästämään ensimmäistä aamubussia.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Koetut talot, merkitykselliset talot

Iida Kalakoski

Koetut talot, merkitykselliset talot

Kirjoittaja on arkkitehtuurin historian yliopisto-opettaja Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä SAFAn koulutus- ja tutkimustoimikunnan puheenjohtaja.

Moni talo tai paikka tulee merkitykselliseksi siihen liittyvien muistojen tai tarinoiden kautta. Oikeastaan taloja ja tarinoita on vaikea edes erottaa toisistaan.

Osaatko sinä nimetä talon, joka teki sinusta sinut? Tai rakennusta, joka teki sinusta sellaisen arkkitehdin tai arkkitehtuurin kuluttajan, joka olet nyt? Onko joku talo ollut sinulle erityisen rakas, merkityksellinen tai vaikuttava?

Palasimme hiljattain opiskelijoiden kanssa Nykyajan arkkitehtuurin historian ekskursiolta Pariisista. Elämyksellinen matka oli minulle ja professori Olli-Paavo Koposelle myös eräänlainen muistomatka, sillä edesmennyt kollegamme Marianna Verhe ideoi matkaa vielä reilu vuosi sitten ja elätteli toiveita päästä matkalle mukaan.

Ekskursion eräänä pääkohteena oli Pierre Chareau’n ja Bernard Bijovet’n suunnittelema Maison de Verre, joka oli myös eräs Mariannan lempirakennuksista. Lasisuudestaan ja metallisuudestaan huolimatta talo näyttäytyi minulle kujeilevana, lämminhenkisenä ja ihmisläheisenä, mikä sai minut miettimään ihmistä, jolle tämä talo oli ollut erityisen merkityksellinen. Kertovatko talot, joista pidämme jotain myös itsestämme? Väittäisin, että arkkitehtoniset mieltymyksemme ilmentävät aina muutakin kuin vuosien opiskelun tai suunnittelutyön kerryttämää asiantuntemusta. Joukossamme on niin mahtipontisuuden, värikylläisyyden kuin patinankin ystäviä, ja osittain nämä mieltymykset ovat synnynnäisiä ja persoonaamme liittyviä.

Ekskurioseurue Alvar Aallon Maison Louis Carrén edustalla toukokuussa 2017.
Ekskurioseurue Alvar Aallon Maison Louis Carrén edustalla toukokuussa 2017.

Moni talo tai paikka tulee merkitykselliseksi siihen liittyvien muistojen tai tarinoiden kautta. Oikeastaan taloja ja tarinoita on vaikea edes erottaa toisistaan. Toki on myös taloja, jotka vaikuttavat nimenomaan arkkitehtuurinsa, tilallisuutensa, materiaaliensa tai materiaalisuuteen liittyvien kvaliteettiensa kautta. Silloin arkkitehdin opinnot voivat auttaa erittelemään näitä tekijöitä, vaikka itse vaikutelmat syntyvät myös ilman kykyä niiden analysointiin.

Onko sitten merkitystä sillä, kuka esitteli talon sinulle tai kuka kertoi sen erityisyydestä? Oliko hän luennoitsija, maallikko vai arvostettu kollega? Vai oletko oivaltanut talon erityisyyden aivan itse? Toki lukijoiden joukossa on niitäkin, jotka ovat saattaneet piirtää merkityksellisimmän talonsa itse.

Itse en kuulu tähän armoitettuun joukkoon, enkä ehkä tule koskaan kuulumaankaan. Opettajana saan kuitenkin viedä opiskelijoita rakennuksiin, joista saattaa tulla heidän merkityksellisiä talojaan. Tai ainakin jokainen vierailu tuo opiskelijan lähemmäs ”sen oikean” löytämistä kehittämällä näkemystä, arviointikykyä ja yhtä kaikki – kasvattamalla nähtyjen ja koettujen kohteiden määrää ja siten lisäämällä merkityksellisen kohtaamisen mahdollisuutta.

Tampereen teknillisellä yliopistolla pidämme ensimmäisen vuosikurssin arkkitehtuurin historian viikoittaiset luennot eri paikoissa ympäri Tampereen keskustaa. Syksyisen löytöretken aikana vierailemme luentojen yhteydessä yli kymmenessä mielenkiintoisessa rakennuksessa, muiden muassa Aarne Arvin suunnitteleman Virastotalon valtuustosalissa, Wivi Lönnin suunnittelemalla paloasemalla ja Pietilöiden suunnittelemassa pääkirjasto Metsossa. Kaikkiin näihin kohteisiin liittyy myös pieni suunnittelullinen harjoitustehtävä, ja tarkoituksena onkin saada opiskelijat katsomaan maailmaa ja rakennettua ympäristöä suunnittelijan silmin. Ei haittaa, vaikka matkan varrella joku löytäisi myös oman merkityksellisen rakennuksensa! Arkkitehtuuri on paitsi tilaa ja tarpeiden tyydyttämistä, myös elämysten ja kokemusten näyttämö.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Otaniemen kampus uudistuu

Otaniemen kampus uudistuu

video by Aino Salmi

Vierailimme Arkkitehtipäivien ekskursioilla uudistuvalla Otaniemen kampuksella. Miten v. 1966 Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Dipoli on palautettu entiseen loistoonsa? Onko Aallon v. 1970 suunnitteleman rakennuksen muutos uudenaikaiseksi Harald Herlin -oppimiskekukseksi onnistunut?

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuussa videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla. Tällä kertaa vierailimme Arkkitehtipäivien ekskursioilla Dipolissa ja Harald Herlin -oppimiskekuksessa. Alvar Aallon suunnittelema, vuonna 1970 valmistunut Aalto-yliopiston kirjastorakennus Otaniemen ytimessä on peruskorjattu. Talosta on kuoriutunut monikäyttöinen ja moderni oppimiskeskus opiskelijoille, henkilöstölle ja muille asiakkaille. Myös v. 1966 Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Dipoli on peruskorjattu entiseen loistoonsa ja aukeaa syksyllä Aalto yliopiston uutena päärakennuksena.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Vaiettu on hankala voitettava

Elli Maalismaa

Vaiettu on hankala voitettava

Kirjoittaja on työskennellyt kaupunkisuunnittelijana mm. Oulun keskustaprojekteissa, Keski-Vantaan aluearkkitehtina ja viimeksi Optiplanissa. Kuva: Jukka Harju

Yhdyskuntasuunnittelu, rakennusala, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut ovat erityisen alttiita korruptiolle. Kun tämä tuhatpäinen lohikäärme luikertelee salakavalasti organisaatiosi rakenteisiin, saatat olla pulassa. Kerron siitä.

Kun toimittaja Ruben Stiller puhui peloistaan Ylen sananvapausjupakan yhteydessä, se tuntui yllättäen tutulta. Olen itsekin pelännyt, varsinkin silloin kun virka-arkkitehtina jouduin Vantaan korruptiovyyhdin rikostutkinnan todistajaksi. Se oli hyppy outoihin kokemuksiin ja kysymyksiin.

Korruptio on piilotoimintaa, yleisimmin lahjontaa ja suosimista. Yhdyskuntasuunnittelu, rakennusala, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut ovat erityisen alttiita korruptiolle. Kun tämä tuhatpäinen lohikäärme luikertelee salakavalasti organisaatiosi rakenteisiin, saatat olla pulassa. Kerron siitä.

Vuosina 2007–11 lahjonnasta syytetyn  toimiston suunnitelmia ilmestyi kiihtyvään tahtiin tiimimme työpöydille. Arkkitehdit olivat varuillaan. Mistä tämä työ taas tuli ja mihin se liittyi? Syystäkin tiimimme alkoi pikkuhiljaa ahdistua, enkä edes esimiehenä voinut auttaa tarpeeksi.

Vantaan yksityisillä maanomistajilla tai heidän edustajillaan oli usein konsulttina syytetyn toimisto, jonka suunnitelmilla ”tiedettiin” kaavojen menevän nopeasti läpi. Otsikoiden ”kaavakuningatar” oli kuitenkin tarua, sillä kaava-asiakirjat laadittiin arkisesti kaupungin omana työnä. Niiden valmistelu kesti vain keskimääräistä kauemmin.

Vielä rikostutkinnan aikana pulpahti pintaan rakentamisesitys, josta emme saaneet riittävän erilaisia vaihtoehtoja. Syy selvisi, kun rakennusliikkeen toimitusjohtaja kertoi rehellisesti hankkeensa alkuneuvotteluista syytetyn apulaiskaupunginjohtajan kanssa. Suunnitteluvarauksen lähtökohdilla olisi toteutunut väärän kokoinen asuntoalue arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.

Vaikka kunnissa lait ja ohjeistukset tunnetaan, pitkäaikaisia ”talon tapoja” ei välttämättä pidetä epäeettisinä. Tähän liittyen väärän sopimisen liepeillä tapahtuvat asiat asettavat virka-arkkitehdit hankalaan välikäteen. Pitääkö yrittää tehdä sovitun sisällön pohjalta parhaansa vai uskaltaako asettua vastahankaan? Mm. tämän takia korruptioepäilyistä pitäisi pystyä ilmoittamaan turvallisesti.

Virka-arkkitehdit ja asiantuntijat ovat vastuullista väkeä. Ehkä juuri siksi työyhteisön oli vaikea ymmärtää rikosepäilyjä ja tutkintaa, joka välillisesti koski omaa työtä. Kukin suhtautui tilanteeseen tavallaan. Lehtijutut taas olivat oma lukunsa. Toimittajille oli parempi vastata kuin olla vastaamatta. Siilipuolustuksessa oli unohtua, että kunnilla kaikki on julkista. Onhan salailu muutenkin syvältä.

Keskusrikospoliisissa todistaminen pelkistyi vakavaan kysymykseen: Olenko tietämättäni lain mukaisella kaavaprosessilla ja allekirjoituksellani pesemässä puhtaaksi muiden tekemiä filunkeja ja tukemassa epäeettistä toimintaa? Ratkaisin kysymyksen omalta osaltani vaihtamalla työpaikkaa.

Viime syksynä olin monen muun kollegan tavoin todistajana käräjäoikeudessa. Sen jälkeen tuli kuitenkin vahva olo – tätä ei enää kenellekään.

Viime vuoden aikana lähes kaikki viranomaiset, joille asia kuuluu, ovat kirjanneet korruption torjunnan tavoitteekseen. Moni asia on korjaantunut myös Vantaalla, jossa on muutettu maapolitiikkaa, laadittu eettinen ohjeisto ja parannettu toimintakulttuurin läpinäkyvyyttä.

Toivoa siis on. Jokaisen korruptiotapauksen paljastuminen ja selvittäminen parantaa koko maankäyttö- ja rakennusalan toimintatapoja. Se antaa myös lujaa pohjaa arkkitehtien työlle luoda hyvää arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Haastattelussa SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi

videon tuotanto: Aino Salmi

Haastattelussa SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi

Miltä näyttää 125 vuotias SAFA? Miksi arkkitehdiksi edelleen kannattaa valmistua? Miten arkkitehdit pysyvät nopeasti digitalisoituvan rakennusalan kehityksessä mukana?

SAFA 125 juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuussa videoblogia ajankohtaisista henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä arkkitehtuurin saralla. Tällä kertaa haastattelussa Arkkitehtipäivien kynnyksellä SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi. Miltä näyttää 125 vuotias SAFA? Miksi arkkitehdiksi edelleen kannattaa valmistua? Miten arkkitehdit pysyvät nopeasti digitalisoituvan rakennusalan kehityksessä mukana?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Naisten palkat laahaavat jäljessä

Hanna Huotari

Naisten palkat laahaavat jäljessä

Kirjoittaja on TEKin arkkitehtien työmarkkina-asioista vastaava asiamies.

Työnantajalla on juridinen velvollisuus laatia palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jos henkilöstön määrä on vähintään 30 työntekijää. Tällöin tehdään myös palkkakartoitus.

Naisten euron suuruudesta ja tasa-arvoisesta työelämästä puhutaan paljon. Se puhutti myös arkkitehtejä TEKin arkkitehtiraadin vuosikokouksessa maaliskuussa. Kokouksessa ihmeteltiin tuoreen työmarkkinatutkimuksen tuloksia, jotka osoittivat, että naisten palkat laahaavat jäljessä verrattuna miehiin arkkitehtisuunnittelualalla. Osallistujat olivat hämmentyneitä, koska alaa pidetään osaamisvetoisena ja sukupuolineutraalina.

Työmarkkinatutkimuksen mukaan arkkitehtien mediaanipalkka oli 4 202 euroa kuukaudessa lokakuussa 2016. Palkka on noussut edellisestä vuodesta 2 prosenttia, keskiarvopalkka 0,4 prosenttia. Naisten mediaanipalkka oli 4 000 euroa ja miesten 4 500 euroa kuukaudessa. Naisten palkat olivat miesten palkkoja pienemmät lähes kaikissa ikäryhmissä ja toimiasemissa.

Mistä tämä johtuu? Perinteisiä selityksiä asialle löytyy. Naiset ovat kuulemma ujompia pyytämään palkkaa. Tämä ei näyttäisi pitävän paikkaansa siinä vaiheessa, kun työura alkaa. Naisten palkat kohoavat ikäryhmässä 30-34 jopa jonkin verran miesten palkkojen yläpuolelle. 35-39 ikäryhmässä palkkaero on vielä pieni, joskin jo kääntynyt toisin päin.

Iskeekö ujous vasta siinä vaiheessa, kun kokemusta on karttunut ja osaaminen kasvaa? En usko. Perheen perustaminen ja perhevapaat lienevät yksi syy, miksi naisten palkat tipahtavat heti seuraavassa ikäryhmässä. Naiset pitävät edelleen suurimman osan perhevapaista. Palattuaan takaisin työelämään naisten palkat eivät myöskään kehity vastaavaan tahtiin. 40-44 vuotiaana nainen on uransa huipulla palkallisesti, mutta tällöin palkkaero suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen on jo parisataa euroa kuukaudessa. Tämän jälkeen naisten palkkakehitys pysähtyy. Vanheneva arkkitehtinainen ei tutkimustulosten valossa ole työmarkkinoiden lemmikki: palkka jumittelee samalla tasolla eläkeikään saakka, jopa hieman laskee.

Johtuvatko palkkaerot väitteestä, että miehet johtavat ja naiset asiantunteilevat? Ei pidä paikkaansa: niin asiantuntijoissa, keskijohdossa kuin johdossakin naisten ja miesten välinen palkkaero näkyy selkeästi. Johtajanaisen mediaanipalkka on parisataa euroa pienempi kuin mieskollegan. Asiantuntijatehtävissä palkkaero on vielä suurempi.

Velvollisuus puuttua epäkohtaan on niin työntekijöillä kuin -antajilla. Omaa työtä tulee arvostaa, eikä harmaata palkkapolitiikkaa pidä hyväksyä. Työnantajan etu on, että panostetaan läpinäkyviin rakenteisiin – parhaita ammattilaisiahan työhön halutaan. Työnantajalla on juridinen velvollisuus laatia palkkausta ja muita työsuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jos henkilöstön määrä on vähintään 30 työntekijää. Tällöin tehdään myös palkkakartoitus. Kartoitus tuo esiin naisten ja miesten palkat eri vaativuustasoilla sekä mahdolliset palkkaerojen syyt. Pienemmät yritykset ovat velvollisia noudattamaan tasa-arvolakia, vaikka niiden ei suunnitelmaa tarvitse laatiakaan. Perusteeton palkkaero samaa tehtävää tekevän naisen ja miehen välillä on kiellettyä syrjintää ja asia tulee korjata.

Mikäli henkilöstön edustajien määrä (työsuojeluvaltuutetut, luottamusmiehet- ja valtuutetut) alalla kasvaa, palkkaeroihin pystytään puuttumaan paremmin. Edustajien tehtäviin kuuluu omalta osaltaan huolehtia, että suunnitelmat tehdään asianmukaisesti ja tasa-arvo toteutuu työpaikalla. Muutokset eivät tapahdu tyhjiössä ja itsekseen. Läpivienti vaatii aina ponnistelua. Ajan kypsymistä on turhaa jäädä odottelemaan, varsinkaan tässä asiassa.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail