Arkkitehtuurin historian professuuria uhkaa puolittaminen

Roy Mänttäri

Arkkitehtuurin historian professuuria uhkaa puolittaminen

Rakennusperintö-SAFAn johtokunnassa vaikuttava arkkitehti toimi pitkään Arkkitehtuurimuseon näyttelytoimiston päällikkönä.

Jos aie toteutuu, arkkitehtien kantama vastuu ja ymmärrys yhteisestä kansallisomaisuudesta vähenee huolestuttavasti.

Aalto-yliopistossa on hanke, joka muuntaisi arkkitehtuurin historian professuurin täyspäiväisestä puolipäiväiseksi. Arkkitehtuurin historia oli opintojeni aikaan kauan sitten arkkitehtuurin ymmärtämisen kannalta kaikkein tärkein opetusalue. Opin lukemaan taloja. Opin myös näkemään tyylit kokonaisuuksina ja välttämään niihin ripustautumista. Kaikki tyylit ovat tilapäisiä ja seuraava syrjäyttävä tyyli ei kunnioita edellistä, jonka se kokee vanhanaikaiseksi. Tämä johtaa aina väheksyvään purkamiseen, jota myöhemmin kadutaan.

Sekä arkkitehtuurin lukeminen että tyylien karttaminen ovat arkkitehdin ammattitaidoissa keskeisessä osassa. On osattava myös arvostaa olemassa olevaa ympäristöä trendeistä riippumatta. Ja on tarpeen arvottaa, vaikka arvostukset vaihtelevatkin. Kaikki rakennukset eivät ole säilyttämisen arvoisia, mutta ajan hengestä huolimatta on vältettävä yhteiskunnan varojen tuhlaamista.

Arkkitehtuurin historian professorin työmäärä on tähän asti ylittänyt täyspäiväisyyden. Professoreina on toiminut tunnettuja nimiä: Nils-Erik Wickberg, Henrik Lilius, Vilhelm Helander, Aino Niskanen. Kaikki ovat luennoineet innostavasti, teettäneet antoisia harjoituksia ja vetäneet väsymättömästi tutustumisretkiä. Kaikki ovat kohottaneet valmiiden arkkitehtien pätevyyttä rakennussuojelussa, tutkimuksessa ja rakennusperinnön puolesta saarnaamisessa.

Nyt ollaan arkkitehtuurin historian taitekohdassa. Jos aie toteutuu, arkkitehtien kantama vastuu ja ymmärrys yhteisestä kansallisomaisuudesta vähenee huolestuttavasti. Arkkitehtuurin historian pitkien linjojen hahmottaminen on olennaista ympäristön merkityksen käsittämistä. Rakennustaiteen historian tunteminen tarkoittaa kaikkien kausien kunnioittamista, mutta myös arvojen tunnistamista. Arkkitehtuuri jää jälkeemme tuleville osoitukseksi meidän aikamme yhteiskunnan valinnoista, jotka eivät suinkaan kaikki ole kannatettavia.

Arkkitehtien on yhtenäisenä joukkona täysi syy torjua osaamistamme rapauttavat ratkaisut. Tämä hanke on tuollaisista räikeä esimerkki, eikä ehkä jää viimeiseksi.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


LUONNON, RAKENNUSTEN VAI KULTTUURIYMPÄRISTÖN SUOJELUA?

Kaarin Taipale

LUONNON, RAKENNUSTEN VAI KULTTUURIYMPÄRISTÖN SUOJELUA?

Kaupunkitutkimuksen alalta väitellyt TkT Kaarin Taipale on entinen Arkkitehti-lehden päätoimittaja, sittemmin Helsingin rakennusvalvonnan päällikkö, kaupunkien kestävän kehityksen maailmanjärjestö ICLEIn puheenjohtaja ja asiantuntija YK-ohjelmissa. Viime vuosina hän on ahkeroinut kirjoittajana ja poliittisena päättäjänä Helsingissä ja Uudenmaan maakuntahallituksessa.

Kulttuuriympäristöä ei voi rajata yhteen kuvakulmaan eikä yhteen pysäytyskuvaan. Sen voi kuitenkin tuhota hetkessä.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto perustettiin 1938. Suojeltiin uljaita maisemia ja jaloja tuntoja. Nyt puhutaan luonnon monimuotoisuudesta suojelun kohteena.

Rakennussuojelu ylevöitti vallan symboleja ja suurmiesten koteja: Kekkosen syntymämökki tai vahvat instituutiot, kirkot ja palatsit. Vasta myöhemmin alettiin purku-uhan alta pelastaa myös rakennuksia, jotka eivät kuvaa rahan tai muun vallan mahtia. Käsityön jäljen, teknisen innovaation tai sosiaalisen kerrostuman säilyminen, menneen läsnäolo nähdään arvokkaana.

Yhteiskunnallisen hyväksynnän saaminen suojelulle ei ole helppoa. Vasta-argumentteja riittää: maanomistajan etu, ”huono kunto”, työllisyys, elinkeinopolitiikka… Tuskallisimmat keskustelut käydään uudemman arkkitehtuurin suojelusta: se on ruma, se on makuasia. Ellei kyse ole viheralueista, media asettuu edistyksen ja katugalluppien puolelle suojelua pilkkaamaan.

Entä kulttuuriympäristö, rakennetun ja luonnonympäristön sekoitus: vuosisatoja viljellyt pellot, metsänreuna ja horisontissa nouseva kirkontorni, tai Hesperiankatujen puistikko ja sitä rajaavat talomuurit. Kulttuuriympäristöt kertovat luonnosta ja tavoista, joilla ihminen on sitä muokannut elinympäristökseen. Kulttuuriympäristöä ei voi rajata yhteen kuvakulmaan eikä yhteen pysäytyskuvaan. Sen voi kuitenkin tuhota hetkessä.

Otetaan esimerkki: Helsingin keskuspuistoon on suunnitteilla yksityinen kiinteistöinvestointihanke. Maan päälle tulisi 75 000 kem, maan alle 180 000 neliötä ja 1 000 autopaikkaa. Tätä lobataan nimellä Helsinki Garden, lätkäfaneille HIFKin halli.

Kadun pohjoispuolella luonnonsuojelijat ovat kyllä valmiita kahliutumaan puihin. Rakennussuojelijat miettivät ehkä vanhan jäähallin kohtaloa tai uudisrakentamisen suhdetta Olympiastadioniin. Mutta harvaa näyttää kiinnostavan kokonaisuus, kulttuuriympäristö.

Hankkeen ystävien suusta lipsahtaa jokapaikan argumentteja ja urbaanilegendoja: sehän on vain parkkipaikka, ei tämä ole keskuspuistoa, vastustus on pelkkää muutosvastarintaa, tämä on kulttuurihanke, vanha jäähalli vaatii täysremonttia.

Projektin suunnittelijat käyttävät ohituskaistaprojektien uuskieltä ja vakuuttavat kirkkain silmin, että investointihankkeen kiinteistömassaan koverretut rakoset ”avaavat näkymiä keskuspuistoon ja Stadionin tornille”. Asunto- ja hotellikompleksin piha areenan katolla onkin ”puistomainen aukio, vehreä, olohuonemainen” julkinen tila pihashakille. Myös katutason alapuolella oleva ravintolarysä, ”galleria” on ”julkinen tila”.

Tosiasiassa vielä voimassa olevassa asemakaavassa nykyinen parkkipaikka on puistoa. Maakuntakaavassa alue on vihreää ja voimassa olevassa yleiskaavassa kaupunkipuistoa. Vanhan jäähallin vesikatto on korjattava, ei muuta.

Näin ”elinkeinopolitiikka” ohittaa sanaakaan sanomatta kulttuuriympäristön ja yhteisesti sovitut suunnitteluperiaatteet. Fake news leviää helpommin kuin huolella tehdyt selvitykset alueen historiallisista arvoista. Kuka valitsi nämä edistykselliset päättäjät? Miksi SAFA vaikenee?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Bruno Zevi 100 vuotta

Ari Hynynen

Bruno Zevi 100 vuotta

Kirjoittaja toimii arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen professorina Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksella ja Seinäjoen kaupunkilaboratoriossa.

Monet suuret nimet saivat tuntea hänen kynänsä ja kielensä terävyyden, jos olivat pettäneet modernit ihanteet. Hän ei säästänyt Corbusieria, Louis Kahnia, Mies van der Rohea, eikä edes Alvar Aaltoa, vaikka noteerasikin tämän korkealle.

Vuodelle 2018 näyttää kasaantuvan oikein merkkipäivien klusteri. Kansalaissodasta on kulunut 100 vuotta ja Alvar Aallon syntymästä 120 vuotta. Nämä ovat varmasti suomalaisille tärkeimmät, mutta miksei mukaan mahtuisi vielä yksi italialainenkin merkkipäivä? Bruno Zevi (1918-2000) olisi täyttänyt tammikuun 22. päivä 100 vuotta, jos olisi vielä elossa.

Zevi oli yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä arkkitehtuuriteoreetikkoja. Hänet tunnetaan erityisesti modernia arkkitehtuuria koskevista analyyseistaan. Zevin näkemykset olivat jyrkkiä ja kirjoitusten tyyli provokatiivinen. Monet suuret nimet saivat tuntea hänen kynänsä ja kielensä terävyyden, jos olivat pettäneet modernit ihanteet. Hän ei säästänyt Corbusieria, Louis Kahnia, Mies van der Rohea, eikä edes Alvar Aaltoa, vaikka noteerasikin tämän korkealle. Syyksi riitti, että joku näiden mestareiden rakennuksista näytti taantuvan klassiseen symmetriaan ja formalistiseen laatikkomaisuuteen.

Zevi oli tuottelias kirjoittaja, joka panosti paljon työnsä popularisointiin ja poleemisten lehtiartikkeleiden julkaisemiseen. Nämä saivat aikaan keskustelua, joka oli kuitenkin vain pintakohinaa hänen työnsä todellisen ytimen ympärillä. Sen keskeinen osa on luettavissa teoksesta ”Towards an Organic Architecture”. Italiankielinen alkuperäisteos julkaistiin jo vuonna 1945 Zevin ollessa vasta 27-vuotias. Juutalaisen syntyperänsä ja poliittisen aktiivisuutensa vuoksi hän joutui pakoilemaan Mussolinin hallintoa ja kirjoitti Lontoossa.

Zevi näki, miten Euroopassa valtaapitävät natsit ja fasistit hylkäsivät juuri vauhtiin päässeen modernin liikehdinnän ja palasivat klassiseen muotomaailmaan. Sama kehitys tapahtui Stalinin Neuvostoliitossa. Zevin intohimoinen vastakkainasettelu klassisen ja modernin välillä tuntuu kumpuavan hänen oman sukupolvensa elävästä kokemuksesta, mikä näkyy hyvin hänen akateemista teoretisointia kaihtavassa tavassaan ajatella ja kirjoittaa.

Hän palasi aina uudelleen modernin arkkitehtuurin alkulähteille. Ja tähän ”alkuperäisen” idean jahtaamiseen perustuu myös hänen omaperäinen tulkintansa orgaanisesta arkkitehtuurista. Toisin kuin orgaaninen usein ymmärretään, Zevi ei kytkenyt käsitettä fyysiseen muotoon. Hänelle orgaaninen tarkoitti kaikesta arkkitehtuurin ulkokohtaisesta säännöstöstä ja ennakkokäsityksistä luopumista, sekä keskittymistä rakennuksen sosiaaliseen sisältöön: siihen miten tila tukee ihmisten ja yhteisöjen elämää ja hyvinvointia. Arkkitehtuurin varsinaista materiaalia on tila, jonka ihmiselämän käytännöt luovat ympärilleen. Samansuuntaisia ajatuksia lausuttiin modernin arkkitehtuurin syntysanoissa.

Zevin näkemyksen mukaan Alvar Aalto edusti orgaanista ihannetta ja näin ollen myös modernin arkkitehtuurin alkuperäisiä periaatteita. Enso-Gutzeitin toimistotalo Helsingissä oli kuitenkin harmillinen paluu klassiseen laatikkoon, josta Zevi muistuttaa myöhemmissä kirjoituksissaan. Tosin vaikuttaa siltä, että hänen rankinglistansa oli lyöty lukkoon jo aikaisemmin. Zevi matkusteli Yhdysvalloissa 1940-luvun alkuvuosina ja tutustui Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuriin, josta ei löytynyt notkahduksia, ja jonka saattoi nostaa jalustalle omaan arvoonsa yli muiden.

 

Kirjallisuutta:

Dean, Andrea Oppenheimer (1983). Bruno Zevi on Modern Architecture. Rizzoli, New York.

Zevi, Bruno (1950). Towards an Organic Architecture. Faber & Faber, London. (Italiankielinen alkuperäisteos 1945)

Zevi, Bruno (1974). Architecture as Space. How to Look at Architecture. Horizon Press, New York. (Italiankielinen alkuperäisteos 1957).

Zevi, Bruno (1978). The Modern Language of Architecture. University of Washington Press, Seattle. (Italiankielinen alkuperäisteos 1973).

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Paikallinen sopiminen uutta arkkitehtisuunnittelualan tes:ssa

Hanna Huotari

Paikallinen sopiminen uutta arkkitehtisuunnittelualan tes:ssa

Kirjoittaja on TEKin arkkitehtien työmarkkina-asioista vastaava asiamies.

Paikallisesti ei voida sopia, ettei palkkoja koroteta lainkaan. Paikallisissa neuvotteluissa on syytä tutustua tarkasti yrityksen tilanteeseen.

Arkkitehtisuunnittelualan työehtosopimus astui voimaan 1.11.2017. Sopimus on kolmevuotinen. Mikäli vuoden 2020 palkoista ei päästä liittojen välillä sopuun keväällä 2019, sopimus on mahdollista irtisanoa päättymään 31.10.2019.

Paikallinen sopiminen palkankorotuksista uusi elementti

Jos henkilöstö on valinnut luottamusmiehen, työpaikoilla on mahdollista neuvotella paikallisesti palkankorotuksista. Neuvottelut käydään luottamusmiehen ja työnantajan välillä. Paikallisesti sovittavia asioita ovat korotusten toteutustapa, ajankohta ja suuruus. Paikallinen sopimus 2018 osalta tuli tehdä 15.1.2018 mennessä ja vuoden 2019 osalta 15.12.2018 mennessä, ellei käsittelyajasta sovita toisin. Paikallisesti ei voida sopia, ettei palkkoja koroteta lainkaan. Paikallisissa neuvotteluissa on syytä tutustua tarkasti yrityksen tilanteeseen. Esimerkiksi tiedot yrityksen talous-, tilauskanta- ja työllisyystilanteesta ja niiden kehittymisestä tukevat paikallisia neuvotteluja. Annettavat tiedot ovat luottamuksellisia.

Mikäli paikallista palkkaratkaisua ei tehdä tai luottamusmiestä ei ole valittu, ylemmän toimihenkilön tunti- ja kuukausipalkkaa korotetaan 1.1.2018 lukien 1,2 %:n ja 1.1.2019 lukien 1 %:n yleiskorotuksella. Tämän lisäksi palkkoja korotetaan työnantajan jakamalla yrityskohtaisella erällä. Erän suuruus on 1.1.2018 lukien 0,4 % ja 1.1.2019 lukien 0,6 %. Erän suuruus lasketaan ylempien toimihenkilöiden joulukuun 2017 (ja vuoden 2019 osalta joulukuun 2018) säännöllisen työajan palkoista luontoisetuineen. Yrityskohtaisen erän määräytymisperusteet ja suuruus selvitetään ennen erän käyttöönottoa luottamusmiehelle tai koko henkilöstölle. Lisäksi erän maksamisen jälkeen työnantaja antaa selvityksen erän kohdentamisesta viimeistään 31.3.2018 mennessä. Selvityksestä tulee käydä ilmi koko erän suuruus, ylempien toimihenkilöiden lukumäärä, kuinka moni on saanut henkilökohtaisen korotuksen ja keskimääräisen korotuksen suuruus. Mikäli selvitystä ei anneta määräaikaan mennessä tai erää ei kohdenneta edellä mainitulla tavalla, erä maksetaan takautuvasti 1.1.2018 lukien 0,4 %:n ja 1.1.2019 lukien 0,6 %:n yleiskorotuksena kullekin ylemmälle toimihenkilölle.

Muut muutokset

Palkanmaksukausi on 1 kuukausi, ellei työsopimuksella ole toisin sovittu. Palkka maksetaan viimeistään palkanmaksukauden päättymistä seuraavan kuukauden 5. työpäivänä. Työsuhteen päättyessä palkka voidaan maksaa normaalina palkanmaksupäivänä.

Vapaa-aikana työasioissa matkustamisen korvaus nostettiin 18 eurosta 19 euroon tunnilta. Matkakustannusten korvaukset maksetaan verohallituksen vahvistamien verovapaiden määrien mukaisesti. Päivärahan maksun edellytyksenä kuitenkin on, että matkan pituuden tulee olla vähintään 30 kilometriä kotoa tai työpaikalta. Kokopäivärahan suuruus 2018 on 42 euroa, osapäivärahan suuruus 19 euroa ja kilometrikorvaus 42 senttiä/km.

Liukuvan työajan osalta sovittiin, että työajan käyttösuunnitelmana pidetään liukuvaa työaikaa, mikäli yrityksessä on paikallisesti sovittu liukuvan työajan käytöstä. Lisäksi työehtosopimukseen tehtiin malliliiteasiakirja, jolla voi sopia liukuvasta työajasta.

Adoptiovapaa rinnastetaan jatkossa äitiys- ja isyysvapaaseen. Alle kouluikäisen lapsen adoptoineelle maksetaan äitiys- ja isyysvapaan palkkaa samalla tavalla kuin niistä on työehtosopimuksessa sovittu. Tämä edellyttää, että ylempi toimihenkilö on oikeutettu saamaan adoptiovanhemmalle maksettavaa Kelan vanhempain- tai isyysrahaa.

Sairaan lapsen hoito ja muu tilapäinen vapaa

Jos ylemmän toimihenkilön alle 10-vuotias lapsi sairastuu, lapsen vanhemmalle annetaan palkallista vapaata enintään kolme työpäivää. Vapaan antaminen palkallisena edellyttää, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä tai kyseessä on yksinhuoltaja. Lapsen sairaudesta esitetään vastaavanlainen selvitys kuin vaaditaan toimihenkilön omasta sairaudesta. Mikäli perheen piirissä sattuu muu äkillinen sairaustapaus tai läheinen kuolee, ylemmällä toimihenkilöllä on oikeus saada lyhyttä palkallista tilapäistä vapaata enintään 2 työpäivää. Läheinen omainen on puoliso, omat ja puolison vanhemmat, perheen lapset sekä veljet, sisaret ja isovanhemmat.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kohti entistä parempaa TamSAFAa

Ruut Ronni

Kohti entistä parempaa TamSAFAa

Kirjoittaja on TamSAFAn paikallisasiamies ja arkkitehtuurikasvatusaktiivi.

Johtokunnassa keskustellaan ammattikunnan asioista aktiivisesti ja aina silloin tällöin on myös osallistuttu julkiseen keskusteluun mm. mielipidekirjoituksella paikallislehdessä.

TamSAFA teki jäsenistölleen jäsenkyselyn alkusyksystä 2017. Koska yhdistystä pyöritetään vapaaehtoisvoimin, ovat resurssit toiminnan järjestämiseen rajalliset. Kyselyn tarkoituksena olikin kartoittaa, millaista toimintaa meiltä odotetaan ja toivotaan. Samalla kartoitettiin uusia ideoita toimintaan. Vastauksia saatiin mukavasti ja ne kertoivat jäsentemme olevan varsin tyytyväisiä monipuoliseen toimintaamme. Tässä hieman yhteenvetoa kyselyn tuloksista.

Toiminnan toivotaan olevan laaja-alaista: Yli puolet vastaajista toivoi ekskursioita (kotimaassa ja ulkomailla), seminaareja sekä pienempiä arkkitehtuurikohdevierailuja lähialueilla. Lisäksi koulutus ja vapaamuotoiset tapaamiset saivat kannatusta. Arkkitehtuuritapahtumien järjestämistä ei-arkkitehdeille sen sijaan ei pidetty yhtä tarpeellisena. Kuva1

Koulutusten sisällöksi toivottiin rakentamismääräysasioita ja muita ajankohtaisia aiheita suunnittelutyöhön liittyen. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että myös kaikki muut annetut koulutusehdotukset saivat tasaisesti kannatusta. Ehkä tällaiset luovuutta herättelevät kurssit olisivatkin mainio tapa edistää työssä jaksamista, ja paikallisyhdistys niiden sopiva järjestäjä! Kuva2

Toimintamme ydintä ovat olleet säännölliset vapaamuotoiset kuukausitapaamiset vaihtelevin teemoin sekä pikkujoulut. Viime kesänä lanseerattu TamSAFAn jäsenille perheineen tarkoitettu kesäjuhla otettiin myös ilolla vastaan. Vapaamuotoiset tapaamiset mahdollistavat matalan kynnyksen osallistumisen toimintaan, vaikka ennestään tuttuja kasvoja ei joukossa vielä olisikaan. Kuva3

TamSAFAn toivotaan osallistuvan aktiivisesti myös paikalliseen julkiseen keskusteluun ammattikuntaa koskevista asioista. Johtokunnassa keskustellaan ammattikunnan asioista aktiivisesti ja aina silloin tällöin on myös osallistuttu julkiseen keskusteluun mm. mielipidekirjoituksella paikallislehdessä. Mielipidekirjoittelu on koettu hieman riskialttiiksi oman työn takia ja varsinkin kritiikin kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Ehkä yhdistyksen pitäisikin löytää muita, positiivisia, keinoja osallistua keskusteluun jolloin ammattikuntakin saisi näkyvyyttä. Kuva4

Positiivista näkyvyyttä ammattikunnalle on myös ollut osallistuminen paikallisille ASTA-messuille, jossa TamSAFA on tarjonnut ilmaista arkkitehtuurineuvontaa yhteisellä rakennusalan neuvontapisteellä. Neuvontapiste on samalla toiminut pientaloarkkitehdeille mainiona markkinointikeinona ja olemmekin saaneet näin hyvin vapaaehtoisia neuvojia jäsenistöstämme mukaan.

Yhteenvetona voi sanoa, että kovat ovat vaatimukset johtokunnalle! Paljon on tehty ja vähintään samaan tasoon pitäisi jatkossakin pyrkiä. Onneksemme Tampereella meillä on myös rakennusalan yhdistysten oma yhteisyhdistys Pirkanmaan Rakentajat ry (PIRA). Yhteistyön lisääminen muiden rakennusalan yhdistysten kanssa helpottaa kaikkia meitä rajallisten resurssien kanssa painivia. Ja onneksemme johtokuntaan saatiin taas houkuteltua muutama uusi innokas kasvo, innostamaan meitä vanhempiakin jäseniä uuteen nousuun ensi vuodeksi!

Tähän blogiin on nostettu vain muutamia kyselyn tuloksia. Tarkempaa tietoa kyselyn sisällöstä ja tuloksista saa allekirjoittaneelta: ruut@ark-pinta.fi

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Turku-SAFAn gaalassa juhlistettiin hyvää rakentamista

Tiltu Nurminen

Turku-SAFAn gaalassa juhlistettiin hyvää rakentamista

Kirjoittaja toimii Turku-SAFAn paikallisasiamiehenä ja pitää alaosaston blogia ”Arkkitehtien aatoksia”. Arkkitehtitoimisto Creative Turku -yrityksensä puitteissa hän suunnittelee pientaloja, remontteja ja laajennuksia sekä sisustuksia. Kuvat: Simo Kiviruusu.

Lauri Kattelus sai aplodit toteamuksestaan, että Turku on Suomen ainoa kaupunki, joka täyttää eurooppalaisen kaupungin kolme perinteistä tunnusmerkkiä: kaupungissa on linna, kirkko ja joki.

Turku-SAFA päätti järjestää pikkujoulujen sijaan ensimmäistä kertaa naismuistiin juhlagaalan, johon kutsuttiin jäsenistön lisäksi mukaan avecit sekä yhteistyökumppaneita: poliitikkoja, median ja rakennusliikkeiden edustajia, taiteilijoita ja rakennusalan yrityksiä. Tapahtumaa juhlittiin sekä SAFA 125 vuotta että Suomi 100 vuotta -teemoilla.

palkinnonjako
Hyvän rakentamisen tunnustuspalkinnon Pekka Mäelle ojensi Turku-SAFAn puheenjohtaja Pilar Meseguer. Gaalan juonsivat arkkitehdit Pia Sabelström ja Oscu Uurasmaa.

Yhteistyössä Turun Sanomien kanssa jaettiin Hyvän rakentamisen tunnustuspalkinto. Turku-SAFAn jäseniä kutsuttiin mukaan kilpailuun pyytäen esittelemään jokin suunnittelemansa rakennus, joka on rakennettu 2000–2017. Kaikki kisaan osallistuneet pääsivät mukaan yleisöäänestykseen. Paras rakennus valittiin yleisöäänien perusteella Turun Sanomien kautta ja palkinto meni lopulta yliopistorakennus Arkenille, jonka suunnittelija on Pekka Mäki Sigge Arkkitehdeilta. Turun Sanomat -lehden toimitus jakoi myös oman palkintonsa. Heidän suosikkinsa oli Kemiönsaaressa sijaitseva Päiväkoti Silva, jonka suunnittelija on arkkitehti Juhana Marttinen.

Juhlapuheissa korostettiin hyvän rakentamisen merkitystä

Turun kaupunkiympäristötoimialan toimialajohtajana syksyllä aloittanut arkkitehti Christina Hovi kertoi näkemyksiään ja visioitaan Turun rakentamisen kehityksestä. Hän kertoi, että laadukkaan rakentamisen palkitseminen edistää hyvää arkkitehtuuria ja kaupunkitiloja merkittävästi tuoden esille onnistuneita toteutuksia – ja siksi kaupunki ottaakin koppia vastaavan palkinnon jakamisesta tulevina vuosina. Hieno uutinen hyvän arkkitehtuurin kannalta!

Turun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Lauri Kattelus kohotti tunnelmaa pohdiskelemalla rakentamisen kuulumisia Turun seudulla. Hän sai  aplodit toteamuksestaan, että Turku on Suomen ainoa kaupunki, joka täyttää eurooppalaisen kaupungin kolme perinteistä tunnusmerkkiä: kaupungissa on linna, kirkko ja joki. Myös Kattelus painotti puheessaan hyvän arkkitehtuurin merkitystä kaupunkikuvan edistämisessä ja viittasi myös elokuussa esiteltyyn Turku 2050-visioon, jonka puitteissa onhyvä edistää tulevaisuuden viihtyisää kaupunkiympäristöä.

Musiikkia ja hyvää ruokaa

Paikalla oli 150 juhlavierasta nauttimassa hyvästä ruoasta ja juomasta sekä Arctic Funkies –yhtyeen esittämästä mainiosta jazz- musiikista. Juhla pidettiin arkkitehti Erik Bryggmanin vuonna 1935 suunnitteleman ylioppilaskunnan rakennuksen, Kårenin, kauniissa juhlasalissa, jossa vieraat tuntuivatkin hyvin viihtyvän. juhlavieraat

Näin mittava juhla saatiin aikaiseksi Turku-SAFAn hallituksen ja jäsenten ansiosta, mutta pääasiassa juhlan järjestämisen takana oli arkkitehti Aino Koivunen, jolle kuuluu kiitos onnistuneesta tapahtumasta. On mukavaa kuulua ammattikuntaan, joka juhlii tyylikkäästi ja rennon iloisesti yhteistyötä ja arkkitehtuurin saralla aikaan saatuja saavutuksia!

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Minna Tervamäki – Hullut ja huorat lavalle

Meri Wiikinkoski

Minna Tervamäki – Hullut ja huorat lavalle

Kuva: Minna Hatinen

”Missään muussa työympäristössä tuskin kuulee vastaavaa kuulutusta”, tähtitanssija Minna Tervamäki toteaa otsikon kehotuksesta. Kyse oli toki silloisen produktion roolihahmoista.

SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Kolmannen tarinan kertoo tanssija ja koreografi Minna Tervamäki.

”Olen viettänyt Oopperatalossa enemmän aikaa kuin yhdessäkään kodeistani – se on ja pysyy, kodit vaihtuivat”, Minna Tervamäki kuvailee suhdettaan merkkirakennukseen, ”Ammattitanssijan työtä ei voi tehdä etänä”.

Vuonna 1993 valmistunut uusi rakennus merkitsi Kansallisoopperalle ja -baletille siirtymistä maailmanluokkaan. Verrattuna vanhoihin puitteisiin Aleksanterin teatterilla oli tilaa nyt moninkertaisesti – varsinkin lavalla. Myös nykyaikainen näyttämötekniikka ja suurempi orkesteri tekivät Suomesta houkuttelevan kohteen kansainvälisestikin.

 ”Taiteellisesti saimme tänne myös sellaisia tekijöitä, joiden produktioita ei olisi vanhoissa puitteissa ollut mahdollista toteuttaa. Siinä mielessä uusi Oopperatalo todella vei eteenpäin sekä oopperan että baletin kehitystä Suomessa”.

Tervamäki korostaa myös rakennuksen ympäristön vaikutusta kokemukseensa.

”Omalla kohdallani ympäristö vaikuttaa järjettömän paljon hyvinvointiin. Sisätilassakin olennaisemmaksi nousee se, mitä näen sieltä ulos. Näkymät Oopperatalosta Töölönlahdelle ja yleisöaulan suuret lasipinnat ovat sisältäpäin todella onnistuneita – ne tuovat luonnon lähelle vierailijaa”.

Lue koko haastattelu

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Kaukusta asiaa

Iida Kalakoski

Kaukusta asiaa

Kirjoittaja on arkkitehtuurin historian yliopisto-opettaja Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä SAFAn koulutus- ja tutkimustoimikunnan puheenjohtaja.

Jo toimikunnan olemassaolo vaikuttaa positiivisella tavalla kaupungin imagoon antamalla vaikutelman itseään arvostavasta ja kehitykseensä vakavasti suhtautuvasta urbaanista yhdyskunnasta.

Puheenjohtaja Leena Rossi kirjoitti Arkkitehtiuutisissa (10/2017) kaupunkikuvatoimikuntien puolesta. Olen toiminut Tampereen kaupunkikuvatoimikunnan, tuttavallisemmin kaukun, jäsenenä puoli vuotta, ja useiden kokousten ja vielä useampien hankkeiden läpikäynnin jälkeen olen vakuuttunut toimikunnan merkityksestä.

Tampereen kaupungin arkkitehtuuriohjelman mukainen kaupunkikuvatoimikunta perustettiin kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 2010. Se on ohjaava asiantuntijaelin, joka antaa lausuntoja merkittävistä rakennus- ja kaavahankkeista sekä muista kaupunkitilaan vaikuttavista tärkeistä hankkeista, kuten nyt rakenteilla olevaan raitiotiehen liittyvistä rakenteista. Kaupunkikuvaa tarkastellaan siis laajasti eri mittakaavoissa.

Hankkeen katsotaan vaativan kaupunkikuvatoimikunnan lausunnon, kun se sijoittuu kaupunkikuvallisesti tärkeälle paikalle tai on muutoin esimerkiksi kokonsa vuoksi merkittävä. Kaupunkikuvatoimikunnan käsittelyyn vietävistä rakennushankkeista päättää rakennustarkastaja yhdessä kaupunkikuva-arkkitehdin kanssa.

Toimikunnan rooli painottuu suurilta osin valmistelun ja suunnittelun ohjaukseen. Toimikunnan jäsenet edustavat työhistoriansa perusteella erilaisia näkökulmia kaupunkiin ja rakennettuun ympäristöön, mikä tuo laaja-alaista ja pitkäjänteistä näkemystä muutoksen kourissa painivaan suunnittelukulttuuriin. Hankkeitaan esittelevien suunnittelijoiden ja rakennuttajien on mahdollista keskustella suunnitelmistaan monipuolisen ammattilaisjoukon kanssa. Meille hankkeita arvioiville toimikunnan jäsenille puolestaan tarjoutuu mielenkiintoinen näköalapaikka ja mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kehitykseen.

Toimikunta on otettu Tampereella hyvin vastaan niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin suunnittelijoidenkin keskuudessa: kaupunkikuvatoimikuntaa pidetään avoimena keskustelufoorumina, joka tuo erilaista näkemystä tamperelaiseen rakentamiskulttuuriin ja motivoi myös suunnittelijoita ja kaavoittajia omassa työssään.

Tampereella kaupunkikuvatoimikuntaan kutsutaan suunnittelevan arkkitehdin lisäksi myös rakennuttaja, joka tuo kokoukseen paitsi oman näkemyksensä hankkeesta myös kuulee toimikunnan kommentit tuoreeltaan. Näin suunnittelija ei joudu hankalaan välikäteen viestin viejänä. Sekä rakennuttajien edustajat, että suunnittelijat ovat olleet tyytyväisiä toimintamalliin.

Leena Rossi nosti kirjoituksessaan esiin myös toiminnan kehittämistarpeet. Tätä aihetta olemme myös Tampereella pohtineet. On tärkeää määritellä, millaisille hankkeille kaupunkikuvatoimikunta on sopiva käsittelytaho. Mitä hankkeita toimikuntaan tulisi tuoda, missä vaiheessa ja minkälaisia aineistoja niistä on hyödyllistä arvioida? Samalla on tärkeää muistaa se pieni ero suunnittelemisen ja suunnittelun ohjauksen välillä. Kun joukko arkkitehteja ja muita rakennetun ympäristön asiantuntijoita istuu kiinnostavan hankkeen ympärillä, on toisinaan vaikea pitäytyä ryhtymästä suunnittelemaan.

Aina toimikunnan jäsenten mielipiteet eivät ole yhteneväisiä ja silloin lausunnoksi saattaa muotoutua jonkinlainen kompromissi esitetyistä mielipiteistä. Riskinä voikin olla, että lopullinen lausunto jää niin ympäripyöreäksi, ettei se sellaisenaan palvele jatkosuunnittelua.

Parhaimmillaan kaupunkikuvatoimikunta on toimielin, joka pystyy parantamaan kaupunkiympäristön laatua ja herättämään keskustelua sen merkityksestä. Jo toimikunnan olemassaolo vaikuttaa positiivisella tavalla kaupungin imagoon antamalla vaikutelman itseään arvostavasta ja kehitykseensä vakavasti suhtautuvasta urbaanista yhdyskunnasta. Kaupunkikuvatoimikunnan on pyrittävä olemaan yhtä aikaa keskusteleva ja määrätietoinen, eteenpäin katsova ja yhteiskunnallisesti aktiivinen.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Työehdoista neuvotellaan nyt

Hanna Huotari

Työehdoista neuvotellaan nyt

Kirjoittaja on TEKin arkkitehtien työmarkkina-asioista vastaava asiamies.

Arkkitehtisuunnittelualalla säännöllisen työajan keskiansio on EK:n viimeisimmän palkkakyselyn (syyskuu 2016) mukaan 3 990 euroa.

Työehtosopimusneuvottelut on syksyn myötä polkaistu käyntiin. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimukset arkkitehtisuunnittelualalla, suunnittelu- ja konsulttialalla ja teknologiateollisuudessa päättyvät lokakuun 2017 loppuun mennessä.

Arkkitehtisuunnittelualan yksityisen sektorin sopimus neuvotellaan YTN ry:n (Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö) toimesta. Työnantajia neuvottelupöydässä edustavat Arkkitehtitoimistojen liitto ATL ja Palvelualan työnantajat PALTA ry. Julkisen sektorin ja yliopistojen neuvottelut alkavat vasta vuoden vaihteessa, sillä sopimukset päättyvät tammikuun 2018 lopussa.

Yksi keskeinen asia, mistä työehtosopimusneuvotteluissa sovitaan, on palkankorotukset sopimuskaudelle. Samalla sovitaan, miten pitkäksi aikaa sopimus tehdään ja myös tällä on vaikutusta palkankorotuksiin. Arkkitehtisuunnittelualalla säännöllisen työajan keskiansio on EK:n viimeisimmän palkkakyselyn (syyskuu 2016) mukaan 3990 euroa. TEKin työmarkkinatutkimuksen (syksy 2016) mukaan yksityisen sektorin mediaanipalkka oli 4202 euroa. Arkkitehtisuunnitteluala on ottanut palkkakehitystä vähitellen kiinni ja on tällä hetkellä lähes samoissa lukemissa suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden kanssa. Siitä huolimatta arkkitehtisuunnittelualan ja suunnittelualan ylempien toimihenkilöiden ansiot näyttävät laahaavan hieman matalammalla verrattuna muihin ylempiin toimihenkilöihin.

Työehtosopimuksilla sovitaan paitsi palkankorotuksista, myös muista työsuhteen vähimmäisehdoista. Sairausajan palkka, palkallinen äitiys/isyysvapaa, lomaraha ja vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaaminen ovat sellaisia asioita, joista sovitaan työehtosopimuksella. Sopimisen tarkoitus on taata alalle tietyt minimiehdot alalla työskenteleville. Selkeät pelisäännöt myöskin helpottavat yritysten toimintaa ja mahdollistavat paikallisen sopimisen sovituissa rajoissa.

Neuvottelutilanne on muuttunut edellisistä kerroista. Koko 2010-luvun ajan Suomessa on keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen kautta toteutettu äärimmäisen maltillista palkkapolitiikkaa, jonka tavoitteena on ollut parantaa työllisyyttä ja kilpailukykyä (raamisopimus, työllisyys- ja kasvusopimus sekä viimeisenä nollakorotusten ja työajanpidennysten vuoksi miinusmerkkinen kilpailukykysopimus). Nyt ollaan edellisistä neuvottelukierroksista poiketen alakohtaisella neuvottelukierroksella, jolloin alan menestys ja alan erityispiirteet tulisi kyetä ottamaan huomioon paremmin. Vientiteollisuus on kuitenkin ottanut vahvan roolin meneillään olevissa neuvotteluissa. Vaikka neuvottelemmekin tänä vuonna alavetoisesti, vientiteollisuuden neuvotteluilla tulee olemaan vaikutusta tavalla tai toisella myös arkkitehtisuunnittelualan neuvotteluihin. Tavoitteena on päästä järkeviin ratkaisuihin niin, että ne turvaavat ostovoimaa.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


OSLON OLEMUS

Liisa Kanerva

OSLON OLEMUS

Arkkitehtuurin historian dosentti Liisa Kanerva on kuvataiteilija ja arkkitehti, joka on kiinnostunut kaupungeista ja niiden historiasta.

Jos Oslon arkkitehtuurin olemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, valitsisin sanan tilkkutäkki. Uudet ja vanhat rakennukset seisovat ritirinnan ja jopa kiinni toisissaan, ja tyylien kirjosta löytyy usein hienoja yksilöitä.

Muutin Osloon noin kuukausi sitten. Uusi kotikaupunkini oli minulle ennalta tuntematon, joten tutustuminen piti aloittaa aivan alusta. Erilaisten maahanmuuttajan arkeen kuuluvien toimien ohella olen tutustunut Osloon kävelemällä ja katselemalla …

… ja vähän nuuhkimallakin, sillä ensimmäisiä havaintojani oli suolaisen veden tuoksu. Vuono tuoksuu mereltä ja kaupungin edustalla se myös näyttää siltä. Merellinen ilmasto tuottaa yllättäviä ja runsaita sadekuuroja. Niiden vaikutus näkyy puistojen ja puutarhojen rehevyydessä ja siinä, että oslolaisilla on aina sateenvarjo tai vedenpitävä takki mukana. Opin sen tavan nopeasti itsekin.

Korkeuserot kaupungin sisällä ovat melkoiset. Tjuvholmenin asukkaat voivat tulla veneillään miltei kotioven eteen, ja vuonon aallot huuhtovat Oopperatalon helmoja. Noin 35 kilometrin päässä, kaupungin pohjoisrajan tuntumassa, nousee Oslon korkein kohta, Kirkeberget, 629 metriin. Rannan ja sen väliin mahtuu muutamia pienempiä mäkiä ja kukkuloita. Toinen havainto olikin pohkeitten kipeytyminen alinomaisesta mäkien kiipeämisestä ja niiltä laskeutumisesta.

Ruutukaavassa syntyneelle ja kasvaneelle Oslossa suunnistaminen on ensi alkuun hämmentävä kokemus. Tällä vallitsee pienten katujen pirstoma sikinsokinen asemakaava. Parin ensimmäisen viikon aikana eksyin tuon tuosta, niin että epäilin jo jonkun vaihtavan katujen nimikilpiä öisin. Suunnistus helpottui kuitenkin, kun huomasin, että kaupunkia jakaa myös pitempien, kaareutuvien ja luikertelevien katujen verkosto.

Katujen väliin jäävät korttelit ovat arkkitehdin silmälle aivan erityisen kiinnostavia. Jos Oslon arkkitehtuurin olemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, valitsisin sanan tilkkutäkki. Uudet ja vanhat rakennukset seisovat ritirinnan ja jopa kiinni toisissaan, ja tyylien kirjosta löytyy usein hienoja yksilöitä. Tässä herkulliset 1800-luvun pastellisävyt kohtaavat 1960-luvun asiallisen tiiliseinän. Vastapäätä funkkiksen vaaleaa linjakkuutta ja kadun kulmassa 70-luvun raskaat tummat muodot. Kulman takaa löytyy lasiarkkitehtuurirypäs vuosituhannen vaihteesta. Bjørvikan vasta valmisteilla oleva kaupunginosa on uutuuttaan säihkyvän metallinhohtoinen. Sitä voi katsella vain tummien lasien läpi.

Bjørvikan vasta valmisteilla oleva kaupunginosa on uutuuttaan säihkyvän metallinhohtoinen.
Bjørvikan vasta valmisteilla oleva kaupunginosa on uutuuttaan säihkyvän metallinhohtoinen.

Oslon vanhin rakennus on 1000 luvulta peräisin oleva Vanha Akerin kirkko. Itse kaupunki on samaa vuosikertaa. Kuningassaagan mukaan sen perusti noin vuonna 1050 Norjan kuningas Harald Sigurdsson, lisänimeltään Hardrada eli Ankara. Perimätiedon todenperäisyyttä tukee se, että arkeologit ovat löytäneet alueelta kristittyjen hautoja jo ajalta ennen vuotta 1000.

Nyt jo onkin koossa nykyisen Oslon olemuksen perusainekset: pitkä historia, merellisyys, maaperän muodot, sikinsokinen asemakaava ja tilkkutäkkimäinen arkkitehtuurityylien kirjo. Kun ne yhdistetään ja lisätään 666 760 asukasta, joista noin 28 % on muualta tulleita, saadaan kaupunki joka on eloisa, iloinen ja rento. Mitähän Harald Ankara siitä sanoisi?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail