Asiasana-arkisto: arkkitehti



Kuka on oikea arkkitehti?

Aaro Artto

Kuka on oikea arkkitehti?

Kirjoittaja toimii osakkaana Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka -toimistossa.

Arkkitehdin titteli tuntuu olevan halutumpi kuin koskaan, vaikka ammattitaitoisetkin suunnitelmat herättävät usein kovaa kritiikkiä somessa ja perinteisessä mediassa.

Mustiin vaatteisiin tai Marimekkoon pukeutunut arkkitehti näyttää kadonneen jonnekin. Tilalle on tullut leegio mitä erilaisimpia ihmisiä, joiden ammattikuva on monipuolistunut, sirpaloitunut ja kehittynyt sellaiseksi, ettei yhteistä identiteettiä ole enää helppo määritellä. Arkkitehteja ja -tehtejä vilisee mediassa mitä oudoimmissa yhteyksissä.
Sote-arkkitehti, IT-arkkitehti, järjestelmäarkkitehti, web-arkkitehti…
Kaiken aikaa lisääntyvät ammattinimikkeet, joihin liittyy arkkitehdin titteli, vaikka tehtävät eivät liittyisikään rakentamiseen. Arkkitehti on vakiintunut yleiskielessä kuvaamaan monen asian tai järjestelmän suunnittelijaa tai alullepanijaa. Uutena ilmiönä ovat vielä ihmiset, jotka ovat ryhtyneet arkkitehdeiksi tai kaupunkisuunnittelijoiksi harrastuspohjalta – jos ei muuten niin jatkuvasti laajenevassa virtuaalimaailmassa.

corb-on-the-bill-2[1]
Le Corbusier 10 Sveitsin frangin setelissä
Corbukaan ei ollut arkkitehti
Arkkitehdin ammatti on ikivanha, vaikka alkujaan sitä tointa hoideltiinkin usein sivutoimisesti. Imhotepin (2600-luku eaa.) kerrotaan olleen eri jumaluuksien ylipappi sekä visiiri ja kaiken lisäksi vielä lääkäri ja insinööri muinaisessa Egyptissä. Hagia Sofian suunnittelija Isidoros Miletoslainen oli tiedemies ja matemaatikko, gotiikan luoja apotti Suger (1081 –1151) oli valtiomies ja historioitsija. Renessanssin mestariarkkitehdit Leonardo da Vinci ( 1452-1519) ja Michelangelo Buonnaroti (1475-1564), olivat moniosaajia, joille rakennusten suunnittelu oli vain yksi keino hankkia toimeentulonsa. Yksi kuuluisimmista barokin arkkitehdeista Balthasar Neumann (1687 –1753) oli alkujaan tykistöinsinööri.
Modernin ajan kuuluisin ja vaikutusvaltaisin arkkitehti Charles-Édouard Jeanneret-Gris l. Le Corbusier (1887–1965), toimi suunnittelijana koristemaalarin koulutuksella. Arkkitehtuurimaailman arvostetuimman Pritzker-palkinnon pokannut Tadao Andôkin (1941-) on itseoppinut arkkitehti. Arkkitehdeiksi ryhtyneet elokuvatähti Brad Pitt ja poppari Lauri Ylönen eivät ole huonossa seurassa.

50_DM_1996
Balthasar Neumann 50 Saksan markan setelissä.

Kaikki haluavat arkkitehdiksi
Arkkitehdin titteli tuntuu olevan halutumpi kuin koskaan, vaikka ammattitaitoisetkin suunnitelmat herättävät usein kovaa kritiikkiä somessa ja perinteisessä mediassa. Facebook-ryhmissä suunnitellaan kaupunkeja uusiksi tai vähintäänkin kerrotaan tiukkaan sävyyn ammattilaisille, miten kaupunkeja täytyy kaavoittaa ja rakennuksia suunnitella. Arkkitehtien suunnitelmat ovat milloin tylsiä, milloin liian värikkäitä. Rakennukset ovat joko liian korkeita tai matalia – yleensä toki vain huonosti suunniteltuja homeisia laatikoita, jos kommentteja on uskominen. Mikään suunnitelma ei voi tietenkään miellyttää kaikkia.
Arkkitehdin sirpaloituva ammattikuva
Medioiden tuputtama käsitys arkkitehdin roolista tuntuu vieraalta ja vanhanaikaiselta. Arkkitehdin ammattikuva on niin moninainen, ettei ole ihme, jos suurelle yleisölle jää epäselväksi mitä arkkitehdit tekevät. Arkkitehdin yliopistotasoinen koulutuskin on vain pohjana työuran kestävälle oppimiselle ja jatkokoulutukselle, joka pätevöittää ja valmistaa tekijänsä mitä erilaisimpiin tehtäviin.
Yllättävän suuri osa arkkitehdin tutkinnon suorittaneista päätyy tutkijoiksi, toimittajiksi, opettajiksi, rakennuttajiksi, vuorovaikutusasiantuntijoiksi, graafisiksi suunnittelijoiksi, lavastajiksi, tietomallintajiksi, rakennusvalvojiksi… On paljon ammatteja, joissa tarvitaan arkkitehdin asiantuntemusta. Erikoistuminen ja ammattikuvan sirpaloituminen jatkuvat rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelussa. Erilaiset suunnittelutehtävät ja -vaiheet jakaantuvat eri tekijöille ja suunnittelutoimistoille. Jatkuvasti kehittyvä tietotekniikka ja ohjelmistot merkitsevät todennäköisesti dramaattisia muutoksia tulevaisuudessa arkkitehdin ammattiin. Korvaako keinoäly lopulta arkkitehditkin?
Kenellä on oikeus käyttää arkkitehdin titteliä?
Keskustelu siitä, kenellä on oikeus käyttää arkkitehdin titteliä, on pahasti myöhässä. Silti ilman asianmukaista pätevyyttä esiintyvien arkkitehtien toimintaan on syytä reagoida viimeistään silloin kun ammattikunnan maine on kyseessä. Otsikoihin päätynyt lahjuksilla toimeksiantonsa hankkiva ”arkkitehtitoimisto” ei ole hyvää mainosta ammattikunnalle.
Suunnittelijarekisterit ovat tärkeitä arkkitehtisuunnittelijan pätevyyden tarkistamiseksi. Arkkitehdin työn arvostus riippuu kuitenkin lopulta vain osaamisesta eikä titteleistä tai vaikeasti määriteltävästä pätevyydestä.
Kehittyvä ammattitaito ja osaaminen varmistavat sen, että arkkitehtien osaamista tarvitaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Itseoppinut arkkitehti Lauri Ylönenkin näyttää tarvinneen oikean arkkitehdin apua visioidensa toteuttamiseen.

 

 

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Juhlavuoden hyvä ympäristö on yhteinen kokemus

Leena Rossi

Juhlavuoden hyvä ympäristö on yhteinen kokemus

Kirjoittaja on SAFAn puheenjohtaja, ja toimii leipätyönään Jyväskylän yleiskaavapäällikkönä.

Arkkitehtuurissa on aina kysymys luovuudesta ja taidosta, työstä tulevaisuuden hyväksi. SAFAssa taas on kysymys arkkitehtien yhteisestä voimasta. Siksi haluamme juhlia juuri näitä teemoja esiin tuoden: Luovuus, taito, tulevaisuus – Arkkitehdit SAFA 125 vuotta.

On juhlavuosi. Suomen arkkitehtiliitto SAFA on 125-vuotias. Kun Suomikin juhlii ensimmäistä täyttä vuosisataansa, on hyvä kysyä, arvostetaanko Suomessa arkkitehtien työtä ja sen tuloksia? Mitä silloin arvostetaan, kun arvostetaan arkkitehtuuria?

Mikä voisi olla suomalaisen arkkitehtuurin arvostetuin aikaansaannos? Voisiko jokin rakennus symbolisesti nousta Suomen luovan rakentamisen tunnukseksi? Eduskuntatalo, Villa Mairea, Finlandia-talo, Oodi vai rintamamiestalo? On kuitenkin historiallinen tosiseikka, että iso joukko yleisön rakastamia suomalaisia tunnisterakennuksia kuten Helsingin tuomiokirkko, kansalliskirjasto, Helsingin rautatieasema ja kansallismuseo saatiin aikaan jo ennen itsenäisyyttä. Arkkitehtuurikilpailujakin on järjestetty jo 140 vuotta.

Arkkitehtien hyvä työ kantaa aikaansa pidemmälle. On ollut arkkitehteja ennen Safaa ja on suomalaista arkkitehtuuria ajallisesti ja paikallisesti Suomea laajemmin. Arkkitehtuurissa on aina kysymys luovuudesta ja taidosta, työstä tulevaisuuden hyväksi. SAFAssa taas on kysymys arkkitehtien yhteisestä voimasta. Siksi haluamme juhlia juuri näitä teemoja esiin tuoden: Luovuus, taito, tulevaisuus – Arkkitehdit SAFA 125 vuotta.

Arkkitehtien työ yhdistää ihmiset, kulttuurit, yhteiskunnan arvot ja taloudet. Arkkitehtuurin painoarvo ei ole vähäinen, tästä esimerkkinä voi pitää sitä, että Suomi100-juhlavuoden ensimmäinen ja yksi merkittävimmistä kansainvälisistä hankkeista on arkkitehtuuria ja muotoilua esittelevä Echoes-näyttely. Pääministeri Juha Sipilä puhui 12.1.2017 näyttelyn avajaisissa Puolan juutalaisten museossa Varsovassa:

”Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun me suomalaiset voimme tuntea erityisen yhteyden tähän museoon ja että suomalainen luovuus ja arkkitehtuuri ovat myötävaikuttaneet museon menestykseen. Suomalaisella muotoilulla ja arkkitehtuurilla on universaali muotokieli, mutta ne ovat samalla tunnistettavasti suomalaisia. Muotoilu ja arkkitehtuuri ovat osa elämäämme, esineet ja rakennukset luovat yhteisiä kokemuksia, näyttelystä voi jokainen löytää liittymäpintoja omaan arkiympäristöönsä.”

Samassa 700 hengen tilaisuudessa Echoes-näyttelyn suojelija, entinen pääministeri Paavo Lipponen ja Safan puheenjohtaja Leena Rossi luovuttivat Polin museon edustajille ensimmäisen arkkitehtuurin Finlandia –palkinnon messinkilaatan kiinnitettäväksi museorakennukseen. Tilaisuus oli hieno aloitus sekä Suomi100- että Safa125-juhlavuosille.

Ensimmäisen Arkkitehtuurin Finlandia –palkinnon laatta luovutettiin Polin-museon edustajille Varsovassa 12.10.2017. Kuvassa rakennuksen suunnittelut professori Rainer Mahlamäki, entinen pääministeri Paavo Lipponen, Suomen arkkitehtiliitto Safan puheenjohtaja Leena Rossi, museon valtuuston puheenjohtaja Marian Turski ja Polin-museon johtaja Darius Stola. Kuva: Tapio Pekkola.
Ensimmäisen Arkkitehtuurin Finlandia –palkinnon laatta luovutettiin Polin-museon edustajille Varsovassa 12.1.2017. Kuvassa rakennuksen suunnittelut professori Rainer Mahlamäki, entinen pääministeri Paavo Lipponen, Suomen arkkitehtiliitto SAFAn puheenjohtaja Leena Rossi, museon valtuuston puheenjohtaja Marian Turski ja Polin-museon johtaja Darius Stola. Kuva: Tapio Pekkola.

Arkkitehtipäiviä vietetään 19.-20.5. arkkitehtien kannalta tärkeässä paikassa, Espoon Otaniemessä. Juhlavuoden kunniaksi tapahtumaan liittyy useita oheistapahtumia yleisölle. Safan blogi julkaisee viikoittain kirjoituksia juhlavuoden teemoista. Kerran kuussa kirjoituksen sijaan julkaistaan videoblogi, jonka ensimmäisenä haastateltavana on Finladia-voittaja, arkkitehti Aaro Artto. Myös ala- ja paikallisosastot ovat mukana järjestämässä tapahtumia omilla paikkakunnillaan. Alvar Aalto –mitali täyttää 50 vuotta. Jury on valittu ja mitali luovutetaan saajalleen syksyllä. Järjestyksessä neljäs Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saaja julkistetaan lokakuun 2. päivänä, jolloin tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Arkitektklubbenin perustamisesta. Tietoa kaikista tulevista juhlavuoden tapahtumista julkaistaan AU:ssa ja sosiaalisessa mediassa #safa125 tunnisteella.

Juhlavuoden kunniaksi SAFA on myös Instagramissa Haastankin kaikki arkkitehdit mukaan jakamaan arkkitehdin työstä ja sen muutoksesta kertovia kuvia. Jaa kuvasi tunnuksella #safa125 ja safa_ry ! Oma kuvani on jo tilillä.

Kuvasin ja kirjoitin paikan päällä ylös ajatuksiani palkitusta Polin-museosta. Kotona huomasin kirjoittamani liittyvän vähintään yhtä hyvin erään toisen arkkitehdin sodanaikaiseen työhön. Teksti Polinista jäi, kuva muuttui toiseksi, Erik Bryggmanin ylösnousemuskappeliksi. Olin siellä tekemässä arkkitehdin työtäni, puhumassa arkkitehtuurista, viime vuonna. ”Arkkitehtuuri korostaa ihmillisten arvojen merkitystä yhteiskunnassamme, se herättää tunteita historiaamme ja kulttuurejamme kohtaan, luo paikallisia ja universaaleja arvoja yhtä aikaa. Mielestäni arkkitehdin on tässä ajassa ennen kaikkea osattava arvostaa toisten arkkitehtien työtä. Sitä työtä, jota on tehty ennen minua ja myös jälkeeni jää.” Julistankin täten #safa125 –juhlavuoden instakilpailun avatuksi!

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Ammattikunnan arvostus

Kaarin Taipale

Ammattikunnan arvostus

Kaarin Taipale on kaupunkitutkimuksesta väitellyt tekniikan tohtori ja kestävän kehityksen kansainvälinen asiantuntija, aiemmin mm. Arkkitehti-lehden päätoimittaja ja Helsingin rakennusvalvonnan päällikkö.

Kovan sektorin machoammattikuntien joukossa arkkitehti on kuin nainen, jonka euro on 80 senttiä

”Kun sä kerran oot arkkitehti niin onks toi talo sun mielestä kaunis?” Harva kysymys saa sappeni kiehumaan yhtä usein. Kysyjän mielestä rakennus on todennäköisesti ”ruma”, mutta hän odottaa väitettä, että on se kaunis. Vakiovastaukseni, että talojen ulkonäöstä keskusteleminen on harhaanjohtavaa ja turhaa, aiheuttaa ihmetystä. Eikö arkkitehtien kuulu nimenomaan miettiä, miltä talot näyttävät?

Tiedotusvälineet kyselevät säännöllisin väliajoin, mikä on Helsingin rumin rakennus. Juttujen menestys on taattu, ja kansa todistaa, että Alvar Aalto on yliarvostettu. Hometaloista syntyy aina myyvä uutinen. Muutoin arkkitehtuurikritiikki tai ylipäänsä keskustelu rakennetusta ympäristöstä on mediassa harvinaista herkkua.

Marginalisoivatko arkkitehdit itse itsensä?

Syötiksi lehdistölle SAFA perusti uuden palkinnon, mikä oli erinomainen idea. Mutta kuinka kävikään: säännöillä rajattiin palkittavan kohteen tyyppi erittäin kapeaksi. Ensimmäisen Finlandian sai näyttävä ja jo muutenkin julkisuutta saanut taidemuseorakennus, kaunis monumentti.

Guggenheim-kilpailun finalistiehdotukset ovat olleet monille kaupunkilaisille pettymys, kun ne eivät olleetkaan heepnaadilla lyöviä Zaha-Gehryjä. Arkkitehtikunnan enemmistöä on kiinnostanut vain talon suunnittelu, ei itse hankkeen monisärmäinen problematiikka.

Samaan aikaan ammattikunta vaikeroi vuodesta toiseen, ettei arkkitehteja arvosteta eikä suunnittelusta makseta kunnolla. Tietojärjestelmäarkkitehtien, insinöörien, lääkärien tai juristien, jopa ekonomistien osaamiseen luotetaan eikä heidän palkkioitaan kyseenalaisteta. Pääministerin toimintatapaa luonnehditaan ”insinöörimäiseksi”, mitä pidetään kohteliaisuutena. Miten makaisi maa, jos valtioneuvoston johtamismallia kuvattaisiin ”arkkitehdin tyyliksi”?

Ulkonäkö vai sisältö?

Kovan sektorin machoammattikuntien joukossa arkkitehti on kuin nainen, jonka euro on 80 senttiä. Kun miehiä karakterisoidaan vahvoiksi, määrätietoisiksi ja luonteviksi, naiset ovat määräileviä, oikuttelevia ja turhamaisia homssuja. Naista arvostellaan aina ensin ulkonäön perusteella, miestä sen mukaan, mitä hän sanoo.

Auttaisiko ammattikuntaa sukupuolenvaihdos? Keskityttäisiin sisältöön ja prosessiin eikä ulkonäköön. Huolehdittaisiin jatkuvan koulutuksen laaja-alaisuudesta. Tehtäisiin entistä enemmän yhteistyötä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. Pohdittaisiin toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia omaan työhön. Otettaisiin kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin: energiavallankumous, vanhustenhoito, globalisaatio, ulkoistaminen, robotisaatio, pätkätyöt… Tuotaisiin kysymyksiä asialistalle. Millaisia investointeja tarvitaan juuri nyt? Kyseenalaistettaisiin poliittisesti korrekteja hokemia. Miksi kiinteistökaupassa useimmat käyttävät välittäjää, mutta jokainen uskoo olevansa kaupunkisuunnittelun asiantuntija?

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail