Asiasana-arkisto: modernismi



Bruno Zevi 100 vuotta

Ari Hynynen

Bruno Zevi 100 vuotta

Kirjoittaja toimii arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen professorina Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksella ja Seinäjoen kaupunkilaboratoriossa.

Monet suuret nimet saivat tuntea hänen kynänsä ja kielensä terävyyden, jos olivat pettäneet modernit ihanteet. Hän ei säästänyt Corbusieria, Louis Kahnia, Mies van der Rohea, eikä edes Alvar Aaltoa, vaikka noteerasikin tämän korkealle.

Vuodelle 2018 näyttää kasaantuvan oikein merkkipäivien klusteri. Kansalaissodasta on kulunut 100 vuotta ja Alvar Aallon syntymästä 120 vuotta. Nämä ovat varmasti suomalaisille tärkeimmät, mutta miksei mukaan mahtuisi vielä yksi italialainenkin merkkipäivä? Bruno Zevi (1918-2000) olisi täyttänyt tammikuun 22. päivä 100 vuotta, jos olisi vielä elossa.

Zevi oli yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä arkkitehtuuriteoreetikkoja. Hänet tunnetaan erityisesti modernia arkkitehtuuria koskevista analyyseistaan. Zevin näkemykset olivat jyrkkiä ja kirjoitusten tyyli provokatiivinen. Monet suuret nimet saivat tuntea hänen kynänsä ja kielensä terävyyden, jos olivat pettäneet modernit ihanteet. Hän ei säästänyt Corbusieria, Louis Kahnia, Mies van der Rohea, eikä edes Alvar Aaltoa, vaikka noteerasikin tämän korkealle. Syyksi riitti, että joku näiden mestareiden rakennuksista näytti taantuvan klassiseen symmetriaan ja formalistiseen laatikkomaisuuteen.

Zevi oli tuottelias kirjoittaja, joka panosti paljon työnsä popularisointiin ja poleemisten lehtiartikkeleiden julkaisemiseen. Nämä saivat aikaan keskustelua, joka oli kuitenkin vain pintakohinaa hänen työnsä todellisen ytimen ympärillä. Sen keskeinen osa on luettavissa teoksesta ”Towards an Organic Architecture”. Italiankielinen alkuperäisteos julkaistiin jo vuonna 1945 Zevin ollessa vasta 27-vuotias. Juutalaisen syntyperänsä ja poliittisen aktiivisuutensa vuoksi hän joutui pakoilemaan Mussolinin hallintoa ja kirjoitti Lontoossa.

Zevi näki, miten Euroopassa valtaapitävät natsit ja fasistit hylkäsivät juuri vauhtiin päässeen modernin liikehdinnän ja palasivat klassiseen muotomaailmaan. Sama kehitys tapahtui Stalinin Neuvostoliitossa. Zevin intohimoinen vastakkainasettelu klassisen ja modernin välillä tuntuu kumpuavan hänen oman sukupolvensa elävästä kokemuksesta, mikä näkyy hyvin hänen akateemista teoretisointia kaihtavassa tavassaan ajatella ja kirjoittaa.

Hän palasi aina uudelleen modernin arkkitehtuurin alkulähteille. Ja tähän ”alkuperäisen” idean jahtaamiseen perustuu myös hänen omaperäinen tulkintansa orgaanisesta arkkitehtuurista. Toisin kuin orgaaninen usein ymmärretään, Zevi ei kytkenyt käsitettä fyysiseen muotoon. Hänelle orgaaninen tarkoitti kaikesta arkkitehtuurin ulkokohtaisesta säännöstöstä ja ennakkokäsityksistä luopumista, sekä keskittymistä rakennuksen sosiaaliseen sisältöön: siihen miten tila tukee ihmisten ja yhteisöjen elämää ja hyvinvointia. Arkkitehtuurin varsinaista materiaalia on tila, jonka ihmiselämän käytännöt luovat ympärilleen. Samansuuntaisia ajatuksia lausuttiin modernin arkkitehtuurin syntysanoissa.

Zevin näkemyksen mukaan Alvar Aalto edusti orgaanista ihannetta ja näin ollen myös modernin arkkitehtuurin alkuperäisiä periaatteita. Enso-Gutzeitin toimistotalo Helsingissä oli kuitenkin harmillinen paluu klassiseen laatikkoon, josta Zevi muistuttaa myöhemmissä kirjoituksissaan. Tosin vaikuttaa siltä, että hänen rankinglistansa oli lyöty lukkoon jo aikaisemmin. Zevi matkusteli Yhdysvalloissa 1940-luvun alkuvuosina ja tutustui Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuriin, josta ei löytynyt notkahduksia, ja jonka saattoi nostaa jalustalle omaan arvoonsa yli muiden.

 

Kirjallisuutta:

Dean, Andrea Oppenheimer (1983). Bruno Zevi on Modern Architecture. Rizzoli, New York.

Zevi, Bruno (1950). Towards an Organic Architecture. Faber & Faber, London. (Italiankielinen alkuperäisteos 1945)

Zevi, Bruno (1974). Architecture as Space. How to Look at Architecture. Horizon Press, New York. (Italiankielinen alkuperäisteos 1957).

Zevi, Bruno (1978). The Modern Language of Architecture. University of Washington Press, Seattle. (Italiankielinen alkuperäisteos 1973).

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail


Modernismi murtuu – jos ei muuten niin purkamalla

Aaro Artto

Modernismi murtuu – jos ei muuten niin purkamalla

Kirjoittaja toimii osakkaana Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka -toimistossa.

60- ja 70-luvulla purettiin uusrenessansitaloja ja Jugendia koska väitettiin, että vanhan korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Vanha oli tehotonta, rumaa ja arvotonta. Nyt uudempaa rakennuskantaa puretaan samoin argumentein.

Helsingin Sanomat uutisoi 16.9 Itäkeskuksen ruosteen puremista teräshäkkyröistä, jotka uhkaavat romahtaa. Itiksen kiinteistöpäällikön mukaan Museoviraston, KSV:n ja Kaupunginmuseon esittämä julkisivujen ja kauppakeskuksen osien suojelu tulee kalliksi veronmaksajille.

ita%cc%88keskus
Itäkeskus. Kuva: Aaro Artto.

80-luvulla rakennetun kauppakeskuksen (Erkki Kairamo/Arkkitehdit Ky) konstruktivistisen arkkitehtuurin osien nimittely kertoo halveksunnasta ja tietämättömyydestä. Voi myös olla, että räväkällä mielipidejournalismilla kalastellaan nettiklikkauksia laskevien levikkien kanssa kamppailevalle lehdelle.

Mitä saadaan puretun tilalle?

Helsingin Haapaniemenkadun virastotalon (Kaj Salenius, 1974) purkutyötä esiteltiin saman päivän Hesarissa. Kasarmitorin kulmalla on ammottava aukko, jonka tilalle nousee uudisrakennus. Valmetin pääkonttori (Toivo Korhonen, 1965) korvataan asunnoilla. Makkaratalo (Viljo Revell ja Heikki Castrén, 1967) kuohittiiin. Teollisuuskadun varrelta on purettu puolet korttelia pankin pääkonttorin tieltä. Onneksi OP-Pohjolan korttelissa vanhaa on osattu myös säilyttää (JKMM, 2015). Kokonaisuus edustaa tämän hetken parasta toimistotaloarkkitehtuuria Suomessa.

haapaniemenkadun-virastotaloa-puretaan
Haapaniemen virastotalo. Kuva: Aaro Artto.

Valitettavasti purkamista ei läheskään aina korvata paremmalla. Kulosaaren puretun kansakoulun (Osmo Lappo 1966) tilalle nousi mitäänsanomaton rakennus. Rakenteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän vanhan Jäähallin (Jaakko Kontio ja Kalle Räike, 1966) purkamista on väläytelty. Tilalle on luonnosteltu tornirivistöä, jonka rinnalla uusi jäähalli on vain tekosyy hankkeen läpiviemiseksi.

Onneksi makkaratalosta sentään saatiin edes ne rumat rampit pois”

Harjakattoinen 50-luvun modernismi on jo saanut synninpäästön mutta viha tasakattoista modernismia ja Enso-Gutzeitin pääkonttoria (Alvar Aalto, 1962) kohtaan ei ole vieläkään laantunut. Nettifoorumeiden keskustelut paljastavat tietämättömyyttä ja hämmästyttäviä uskomuksia.

Sosiologian apulaisprofessori kutsuu 60- ja 70-luvun hävitettyjen tilalle rakennettuja taloja roskarakennuksiksi ja tietää kertoa, että Itäkeskuksesta voisi tehdä ihan tyylikkään kertaustyylisen kauppakeskuksen melko helposti.

Kunnallispolitiikan vihreä eminenssi taas todistelee, kuinka 60-luvun arkkitehtikunta vihasi vanhaa ja kaunista mutta ihannoi uutta ja rumaa, koska heitä oli niin opetettu.

Arvostukset muuttuvat

60- ja 70-luvulla purettiin uusrenessansitaloja ja Jugendia koska väitettiin, että vanhan korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Vanha oli tehotonta, rumaa ja arvotonta. Nyt uudempaa rakennuskantaa puretaan samoin argumentein. Kauneusihanteet ja arvostukset vaihtelevat vuosikymmenistä toiseen mutta vanha sääntö pätee: kolmekymppinen rakennus on suurimmassa vaarassa, viisikymppinen alkaa olla turvassa ja satavuotias on jo arvorakennus.

Purkamiselle on vaihtoehtoja

Purkaminen nähdään usein houkuttelevana vaihtoehtona. Modernismi katsoi rohkeasti tulevaisuuteen ja kokeilun ilmapiirissä rakennettiin paljon, nopeasti ja huonostikin. Niin hyvistä kuin huonoista ratkaisuista on syytä oppia, ettei samoja virheitä toistettaisi.

Onneksi vanhoja rakennuksia osataan korjata, muuttaa ja hyödyntää koko ajan paremmin. Vanha rakennuskanta nähdään mahdollisuutena ja rikkautena myös kiinteistönjalostusbisneksessä. Edu Kairamon Itäkeskuksen maamerkki (1987) – Itä-Hesingin symboli – on muutettu äskettäin asuinrakennukseksi. Samaan hienoon kokonaisuuteen kuuluu kauppakeskus, jonka teräsrakenteiden korjauksen luulisi järjestyvän ilman suojelupäätöksiäkin.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail