Tulevaisuuden arkkitehti

Eva Geitel

Tulevaisuuden arkkitehti

Arkkitehti SAFA Eva Geitel on työskennellyt Arkkitehtitoimisto Lahdelma&Mahlamäellä, arkkitehtitoimisto Skidmore, Owings & Merrillin (SOM) New Yorkin toimistossa sekä viime vuodet Arkkitehtitoimisto ALA:ssa projektiarkkitehtina. Eva on työssään erikoistunut julkisten rakennusten sekä toimistotilojen suunnitteluun. Eva Geitel on myös toiminut luottamustehtävissä SAFAn varapuheenjohtajana ja HESA-SAFAn varapuheenjohtajana.

Mikä on arkkitehdin rooli yhteiskunnassa? Miten ammattikunta haluaa itse nähdä asemansa tulevaisuudessa?

Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin residenssiohjelma mahdollisti aiheeseen perehtymisen residenssiohjelman kautta tänä syksynä. Osana projektia järjestin teemasta paneelin ja keskustelutilaisuuden yhteistyössä kulttuuri-instituutin kanssa Suomen New Yorkin pääkonsulaatissa marraskuussa. “Designing Futures – Rethinking the Architect’s Practice” keräsi salin täyteen yleisöä.

Tapahtumassa puhuivat lisäkseni arkkitehdit Liam Young (Tomorrow’s Thoughts Today), Catherine Pease (vPPR) ja Eero Lundén (Lundén Architecture Company). Alustuksessani toin esiin vallitsevia olosuhteita sekä tulevaisuuden muutosvoimia. Miten arkkitehdit reagoivat tilan käsityksen muuttumiseen työn ja asumisen käsitteiden muuttuessa? Miten kaupungit järjestäytyvät ja pystyvät tuottamaan laadukasta kaupunkiympäristöä urbanisaation kiihtyessä, entä mikä on maaseudun ja muun kaupunkielämää tukevan infrastruktuurin rooli? Mikä on arkkitehdin rooli globaaleissa kriiseissä? Asiakokonaisuudet ovat isoja ja muutos hirvittävän nopeaa. Miten hitaasti reagoiva ala, kuten arkkitehtuuri pystyy sopeutumaan nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön?

Liam Young esitti tilaisuudessa apokalyptisen tulevaisuuden vision maailmasta, jota hallitsevat kaikkialla kulkevat tietoverkko ja digitaalinen infra. Dronet kuljettavat viestejä kirjekyyhkyjen tapaan ja virtuaalitodellisuus muodostaa toisen todellisuuden. Ei-kenenkään maalla tehtaat louhivat malmeja ja muita raaka-aineita matkapuhelimia ja muita älylaitteita varten. Kirjastojen virkaa toimittavat massiiviset datakeskukset, jotka samalla ylläpitävät kaupunkilaisten elämäntapaa.

Catherine Pease toi esiin perinteisemmän suunnittelevan arkkitehdin näkökulman lähestyen aihetta Lontoossa sijaitsevan arkkitehtitoimiston töiden kautta. Hän korosti ihmiskeskeisen suunnittelun sekä arkkitehdin roolin merkitystä uusien ja yllättävien suunnitteluratkaisujen löytämisessä lähtökohdiltaan haastavissa kohteissa. Jos arkkitehti unohtaa asiakkaan, on mahdotonta, että lopputuloksena olisi ihmisen mittakaavan huomioon ottavaa arkkitehtuuria, joka luo samalla laadukasta kaupunkiympäristöä.

Eero Lundén kyseenalaisti koko asiakkaan käsityksen. Kenelle itse asiassa suunnitellaan? Jos kestävää kehitystä ja ilmaston muutos halutaan oikeasti ottaa huomioon, pitäisi ajatella asiakasta laajempana kokonaisuutena ja ajatella sen olevan koko elinympäristömme. Tätä tematiikka Lundénin toimisto oli tutkinut esimerkiksi Venetsian Biennalen Pohjoismaiden paviljongin “Another Generosity” -teoksessa.

Mikäli arkkitehtitoimistot haluavat tehdä aktiivista tuotekehitystä tapahtuu se usein omalla kustannuksella ilman ulkopuolista rahoitusta. Vertailukohteeksi Lundén nosti Dysonin robotti-imurin, jonka digitaalisen moottorin tuotekehittelyyn oli investoitu £150 miljoonaa ja imurin navigointijärjestelmää oli kehittämässä 31 aiheeseen erikoistunutta insinööriä yli 100 000 tuntia. Mihin rakentamisen alan innovaatioon olisi investoitu ja keskitytty samassa mittakaavassa?

Englannissa on tutkimuksen mukaan (RIBA:n think tankin raportti “Building Futures”) havaittu jo ilmiötä, jossa arkkitehtitoimistot pitivät arkkitehdin ammattinimikettä liian rajoittavana ja toimistot olivat laajentaneet toimenkuvaansa eri nimikkeiden alle korostaakseen uskottavuuttaan esimerkiksi valaistussuunnittelun, teollisen muotoilun, lavastussuunnittelun, brändisuunnittelun ja konsultoinnin aloilla saavuttaakseen laajemman ja monipuolisemman asiakaskunnan.

Esityksiä seuranneessa paneelikeskustelussa pohdittiin mm. onko arkkitehtejä vielä vuonna 2040? Liam Youngin mielestä arkkitehdin ammattikuvan ja roolin tulisi monipuolistua, jotta arkkitehdeillä olisi enemmän merkitystä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Eero Lundén kyseenalaisti arkkitehdin erityisasemaa muiden suunnittelualojen joukossa ja totesi, että tuskin muut suunnittelualat keskittyvät yhtä paljon oman tekemisensä pohtimiseen, analysoimiseen ja sen miettimiseen, mitä muut heistä ajattelevat? Catherine Pease näki paikkansa arkkitehdeille myös tulevaisuudessa, mutta korosti samalla, että alan on uudistuttava.

Paneelikeskustelussa nousi myös vahvasti esiin arkkitehtitoimistojen rakenteelliset ongelmat. Työskentely-ympäristön muuttuessa nopeassa tahdissa arkkitehtitoimistojen liiketoimintamallit ja rakenteet ovat pysynyt suhteellisen muuttumattomana. Tämä aiheuttaa haasteita esimerkiksi liiketoiminnan kasvattamisessa, suuren yleisöjen saavuttamisessa sekä merkittävien innovaatioiden tekemisessä. Miten esimerkiksi arkkitehdit pääsisivät myös taloudellisesti paremmin kiinni isompiin projekteihin sekä tuotekehityshankkeisiin? Miten perinteiset suunnittelutehtävät voisivat olla kannattavampia? Miten alan toimintamahdollisuuksia olisi mahdollista laajentaa?

Keskustelu jatkui vielä koulutuksen tulevaisuuteen sekä ilmastoasioiden pohtimiseen. Aihepiirit ovat laajoja ja tärkeitä ja yhden illan aikana onnistuttiin raapaisemaan vain pintaa. Tapahtuman vapaassa keskusteluosuudessa käytiin kuitenkin innostuneita ja kiihkeitä keskusteluja aiheeseen liittyen. Olin onnellinen ja liikuttunut siitä, että illan aikana onnistuttiin nostamaan esille tärkeitä ja mielenkiintoisia näkökulmia, jotka koskettivat yleisöä ja joista täytyy puhua juuri nyt.

Tapahtumasta lisää:

www.designingfutures.fi sekä täällä

RIBA, The Future for Architects? –raportti

 

 

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kommentoi

Sähköpostiasi ei julkaista. Vaaditut kentät on merkitty *