Uusia käyttöjä

Maarit Kaipiainen

Uusia käyttöjä

Kirjoittaja on Turussa asuva arkkitehti ja yhdistysaktiivi

Parantolakokonaisuus on kuin tiukkaan mitoitettu puku verhoamassa alkuperäistä käyttötarkoitusta, saumanvaroja ei juuri ole. Erityinen kulttuurihistoriallinen ja rakennustaiteellinen arvo ei kestä suuria muutoksia.

Saamme iloita siitä, ettei Paimion parantola ole enää alkuperäiskäytössä. Tuberkuloosin hoitoon on onneksi kehitetty tehokkaampia keinoja kuin ruokavalio ja mäntymetsän raikkaus. Tehostamisen nimissä parantolasta on siirretty pois myös sairaanhoito; nykyään siellä tarjotaan perhekuntoutusta ja sopeutumisvalmennusta. Parantolakiinteistö on omistajalleen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille epäkuranttia kiinteistömassaa, josta on tarkoitus päästä eroon. Tarjouksia voi jättää kuluvan marraskuun loppuun mennessä.

Alvar Aalto -säätiö on onneksi tarttunut asiaan ja lähtenyt yhteistyökumppanien kanssa perustamaan parantolasäätiötä, jonka tavoitteena on ostaa parantola, ylläpitää ja korjata sitä sekä tarjota tiloja toiminnoille, jotka tukevat ainutlaatuisen miljöön säilymistä. Parantolasta on olemassa runsaasti tuorettakin tietoa yhdysvaltalaisen Getty-säätiön viime vuosina rahoittaman konservointisuunnitelman pohjalta. Nähtäväksi jää, pystyykö uusi säätiöhanke lyömään mahdolliset muut tarjoajat.

Paimion parantola nosti Alvar Aallon kansainväliseen maineeseen. Täytyy nostaa hattua hankkeen rakennuttajille, jotka rohkenivat tarttua nuoren arkkitehdin kunnianhimoiseen, ties mitä uutuuksia sisältäneeseen suunnitelmaan. Parantolaan on kohdistunut arkkitehtien ja muotoilijoiden kiinnostus vuosikymmenestä toiseen, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus osoittautui loppujen lopuksi varsin lyhytaikaiseksi.

Parantolan tämänhetkisen tilanteen tarkastelu johtaa miettimään yleisemmin, miten rakennussuunnitelma pitäisi virittää, jotta tilakokonaisuus palvelisi sekä tätä päivää että erittäin todennäköisiä muutoksia tulevaisuudessa. Tällainen pohdiskelu on tarpeen joka hankkeessa. Miten arkkitehti vakuuttaa rakennuttajan – jota lähinnä kiinnostanee sen hetkinen tilantarve ja käyttötarkoitus – siitä, että pitkäaikaisen toimivuuden ja kestävyyden vaihtoehtojen tarkastelu kannattaa?

Muutosten ennakointi uudisrakennushankkeissa ei riitä. Myös peruskorjauksissa pitäisi ennakoida. Olin työssä Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa, kun Turun virastotalossa (Luukkonen ja Stenros 1962-69) tehtiin laaja peruskorjaus kuluvan vuosikymmenen alkupuolella. Perinteisiä toimistohuoneita sisältänyt rakennus muutettiin osittain avotiloiksi, yhden tai muutaman työntekijän erillishuoneita jäi käyttöön varsin paljon. Kun uudistetut tilat olivat olleet käytössä kolmisen vuotta, päädyttiin tehostamisen nimissä jo seuraavaan mittavaan muutokseen: erillishuoneet purettiin eikä nimettyjä työpisteitä enää ole. Työn tekemisen tavat muuttuvat, johtajia ja johtamisoppeja tulee ja menee.

Miten onnistuu Paimion parantolan käyttö tulevaisuudessa? Rakennussuojelupäätös (1993) rajoittaa parantolan rakennusten käyttöä. Suojelupäätöksen mukaan ”rakennuksia tulee käyttää siten, ettei niiden kulttuurihistoriallinen arvo vaarannu, ja käytön tulee palvella sairaalatoimintaa tai toimintaa, joka on sopusoinnussa alkuperäisen toiminnan kanssa.” Parantolakokonaisuus on kuin tiukkaan mitoitettu puku verhoamassa alkuperäistä käyttötarkoitusta, saumanvaroja ei juuri ole. Erityinen kulttuurihistoriallinen ja rakennustaiteellinen arvo ei kestä suuria muutoksia. Myyjä voi tarjouksia arvioidessaan ottaa huomioon vain ne ostajaehdokkaat, jotka ymmärtävät rakennussuojelupäätökseen kirjatut rajoitukset.

Erityiskohde, erityiset ehdot. Rakennuksen säilymisen paras tae on sen käyttö.

facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Kommentoi

Sähköpostiasi ei julkaista. Vaaditut kentät on merkitty *